Terveysliikunta

Terveysliikuntaa on kaikki liikunta, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen.

Terveysliikunta on elimistön toimintaa sopivasti kuormittavaa liikuntaa, jolla on terveyttä editävä vaikutus. Liikunnan tulee olla riittävän tehokasta ja kuormittavaa sekä riittävän usein toistuvaa. Liikunnan on oltava säännölllistä, koska ihminen ei voi varastoida liikunnan vaikutuksia.

Näin saavutetaan monia hyötyjä; ihminen ei väsy niin helposti ja myös monet sairaudet pysyvät loitolla.

Terveyskunnolla tarkoitetaan ihmisen toimintakykyä terveyden kannalta.Terveyskunto on kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoista, myös sairastumisriski pienenee. Terveyskuntoon vaikuttavat  perimä sekä monet elintapa-, yksilö- ja ympäristötekijät.

Hyvä terveyskunto on muun muassa:

• 

  Tässä lähde

  hyvää kestävyyttä
• kehon hallintaa
• lihasvoimaa
• lihaskestävyyttä
• nivelten liikkuvuutta
• luuston vahvuutta
• normaalia painoa

Fyysisen kunnon osa-alueet ovat:

• hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto= kestävyyskunto/aerobinen kunto
  - on yhteydessä sydän- ja verenkiertoelimistön terveyteen. Kestävyyteen vaikuttavat hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto, lihasten aineenvaihdunta ja hermoston toiminta. Hyviä lajeja kestävyyskunnon kehittämiseen ja ylläpitämiseen ovat mm kävely, pyöräily, hiihto, uinti, juoksulenkkeily, jumppa, ja luistelu.
• lihasvoima ja kestävyys
  -Hyviä harjoitteita ovat kuntosaliharjoittelu, jumpat, voimistelu, pilates ja kuntopiirit.
• nivelten liikkuvuus
  -Liikkuvuutta saa lisää venyttelemällä liikunnan ohessa, liikkuvuuteen painottuvissa jumpissa, voimistelussa, joogassa ja pilateksessa
• luiden vahvuus=tuki ja liikuntaelimistön kunto
  - osa-alueet ovat lihasvoima, lihaskestävyys ja liikkuvuus, vaikutusta on mm. arkiaskareiden tekemisessä.
• liikkeiden hallinta
• tasapaino= motorinen kunto
  -Tasapaino on yhteyksissä kaatumisalttiuteen ja luunmurtumiin. Motorista kuntoa pääsee harjoittamaan mm palloilulajeissa, jumpissa, tanssissa, ratsastus, laskettelu ja  luistelu.

Liikunnan vaikutukset elimistöön ja terveyteen:

 

Liikunalla on monia vaikutuksia ihmisen terveyteen; niin sosiaaliseen, psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen.

Liikunnalla on vaikutuksia lihaksistoon ja keuhkojen toimintaan (hapenottokyky paranee). Hapenottokykyyn vaikuttaa myös sydämen ja verenkiertoelimistön toiminta.

Luuliikunta auttaa myös ylläpitämään luiden vahvuutta ja lujuutta. Myös verenkierto vilkastuu. Monissa elimissä näkyy muutoksia: sydämen leposyke laskee, hapenkäyttö tehostuu, ja pumppausteho kasvaa. Verenpaine laskee kun ääreisvastus laskee. Myös veren rasva-arvot paranevat.  Lihasmassa kasvaa ja rasvakudoksen määrä pienenee. Ihmisen liikehallinta paranee;  parempi tasapaino, ketteryys, koordinaatio, reaktiokyky ja nopeus.
Mieleinen liikunta vaikuttaa myös ihmisen psyykkeeseen; mieliala kohoaa ja vireystila nousee. Ihminen saa myönteisiä kokemuksia, itsetunto vahvistuu, stressitaso mataloituu, ja ihmisellä on vähemmän masennusta ja ahdistusta.

Sosiaalinen hyvinvointi paranee; ihminen oppii parempia vuorovaikutustaitoja, ja oppii ottamaan toiset huomioon. Myös hänen sosiaaliset verkostonsa suurenee.

Myös keskittymiskyky ja muisti parantuvat liikunnan vaikutuksesta.

Myös unen laatu paranee.
Paljon liikkuvalla ihmisellä on myös pienempi riski sairastua moniin sairauksiin kuten; diabetekseen, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin, nivelrikkoon, osteoporoosiin, syöpään, masennukseen ja dementiaan..

 



Lähihoitajan rooli liikunnassa ja ĺiikunnan ohjauksessa

 

Kongreettisia keinoja kuntoutujan motivoimiseen?

 

Lähihoitajalla on iso rooli esimerkiksi asiakkaan motivoimisessa liikuntaan. Hän voi kertoa liikunnan terveysvaikutuksista ja siitä mitä liikkumattomuudesta voi seurata.

Hoitajan on hyvä olla itsekin esimerkkinä asiakkaille, ja toimia itse ohjauksensa mukaan. Esim. jos hoitaja sanoo asiakkalle että pitäisi liikkua enemmän, hänellä ei ole juurikaan sananvaltaa, jos ei itse liiku ikinä. Pitää itse näyttää hyvää mallia, ja lähteä asiakkaan kanssa yhdessä liikkumaan.

Liikunnan tulee olla hauskaa, eikä liian raskasta. Hoitajan tulee ottaa huomioon esim. asiakkaansa  ikä, voimavarat, kunto ja sairaudet.

Päiväkodissa hoitaja voi kannustaa lapset vaikka leikkimään yhdessä jotain peliä tai leikkiä, mikä on onneksi helppoa koska lapset lähtevät yleensä innolla mukaan toimintaan. Lapsia voi motivoida esim. kaverien seuralla ja esimerkillä ja vaikka kokeilemaan jotain peliä yhdessä hoitajan kanssa.

Hoivakodissa vanhusten kanssa voi mennä yhdessä. Varsinkin dementoituneelle tulisi antaa selkeät ohjeet ( lähdetään yhdessä ulkoilemaan! ei: lähdetkö ulkoilemaan??!?!? ai et lähde? no ei sitten, ei haittaa, jää lepäämään.). Monet hoitajat tekevät itselleen helpoimman kautta; jos vanhus ei halua lähteä ulos, luovutetaan liian nopeasti. Silloinhan voi vaikka pitää ylimääräisen kahvitauon.

Usein vanhuksella kestää hetki, ennenkuin vastaa ja tekee päätöksen. Hoitajan ei tulisi tehdä liian nopeita johtopäätöksiä tästä. Me pyrimme seuraavalla työssäoppimisjaksolla kiinnittää huomiota tähän.

 

Entä jos ihminen on motivoitumaton liikkumaan?

Tärkeää on perustella liikkumisen hyödyt; miksi kannattaa liikkua monipuolisesti. Oma äänensävy ja -paino, sekä ilmeet ja eleet ovat ohjauksessa tärkeällä sijalla. Hoitaja voisi etsiä sellaisia liikantamuotoja, mistä asiakas itse nauttii! Ja tämä vaatii sitä että kuntoutujan kanssa juttelee rauhassa. Esim. jos ihminen pelkää vettä ja uimista, ei hoitajan varmaankaan kannata raahata häntä heti uimahalliin ja altaan syvään päähän.

Vanhusten kanssa täytyy muistaa riittävän ajan antaminen ja selkeä ohjaus.

Myös hoitajan oma motivaatio ja innostus toimintaan on tärkeä asia. Jos hoitajaa ei voisi vähempää kiinnostaa lähteä itse lenkille, miten hän voisi saada innostettua asiakkaan mukaansa.

 

 

"Kun me lakkaamme liikkumasta, se ei johdu siitä, että vanhenemme, vaan me vanhenemme sen takia, että lakkaamme liikkumasta." -Tahko Pihkala, Kuntouttava lähihoito 2013

 

Työikäisen ja ikääntyneen fyysisen toimintakyvyn arviointi

Erilaiset testit ja mittarit

Tässä kuvan lähde

Ikääntyneet:

• ADL (Activities of Daily living) ja IADL (Instrumental of Daily living)

Testeissä kuvataan henkilön suoriutumista kuukauden ajalta.
IADL testissä kuvataan yli 60-vuotiaiden asiakkaiden kykyä suoriutua päivittäisistä toimista ja asioiden hoitamisesta, sekä ulkopuolisen avun tarvetta. Testi tehdään haastattelemalla. Ei sovi pysyvässä laitoshoidossa oleville. Kyselylomakkeessa on 8 kohtaa. Testissä olevia osioita ovat  mm. puhelimen käyttö, kaupassa käynti, ruuan laitto, lääkkeistä huolehtiminen, raha-asiat..yms. Kohdat pisteytetään --> mitä suuremmat pisteet, sitä paremmin ihminen selviytyy omatoimisesti. . (linkki IADL asteikkoon tässä)
Asteikko ohjaa löytämään sopivan asuinympäristön ja apuvälineet ikääntyneelle henkilölle.

• Bergin tasapainotesti

Testataan henkilön kykyä ylläpitää ja muuttaa asentoa vaikeutuvien suoritusten aikana. Testillä mitataan esim. tasapainoa asennosta toiseen siirryttäessä.

Testissä arvioidaan 14 liikkeen avulla potilaiden kykyä ylläpitää tasapainoaan. Liikkeet soveltuvat jokapäiväiseen elämään. Ensimmäinen yritys pisteytetään, eikä liikkeitä saa harjoitella etukäteen.

• Kävelytestit

6 minuutin kävelytestin valmiin pohjan löydät täältä. Testissä mitataan mm. aikaa, sykettä, hengitystä, oireita/tuntemuksia. Testin jälkeen tehdään yhteenveto testistä.
10 metrin kävelytestin valmis pohja löytyy täältä. Siinä kävellään merkitty 10m matka normaalia kävelyvauhtia ja seuraavan kerran mahdollisimman nopeasti. Testissä mitataan aikaa ja kävelynopeutta.

• Liikkumisen ja siirtymisen testit, esim. RAVA ja EMS, Timed Up and Go

RAVA testi on ikäihmisten toimintakyvyn ja avuntarpeen mittari (päivittäiset perustoiminnot ja niistä selviytyminen). Mittari koostuu 12 kysymyksestä (valmiit vastausvaihtoehdot). Toimintakykyä arvioidaan esim. seuraavien kohtien avulla: näkö, kuulo, puhe, liikkuminen, syöminen, lääkitys, pukeutuminen, peseytyminen, muisti ja psyyke --> lasketaan RAVA indeksi ja -luokka.
EMS testi muodostuu 7 osiosta (selinmakuulta istumaan nousu, istumasta selinmakuulle meno, istumasta seisomaan nousu, seisominen, kävely, kurkottaminen eteen käsivarsi ojennettuna, 6 m kävelytesti..). Testi on yksinkertainen ja nopea tehdä.  Suoritusten pisteet lasketaan yhteen, ja tulokset arvioidaan moniammatillisesti.
Timed Up and Go testissä istutaan tuolilla, josta noustaan seisomaan ja kävellään 3 m, käännytään, kävellään takaisin ja istutaan. (testi löytyy täältä). Testi on tarkoitettu mittaamaan vanhusten liikkumista.

Havainnoinnin avulla voitaisiin saada kongreettista tietoa vanhuksen kunnosta. Vanhukselta voi myös kysellä tuntemuksia. Omaisilta voi myös saada hyvää tietoa, esim. jos vanhus on dementoitunut eikä osaa ilmaista itseään. Myös vanhuksen yleistä vireyttä ja mielentilaa voi havainnoida.

 Työikäiset:

• UKK-kävelytesti

Soveltuu työikäisille terveyskunnon mittaukseen (hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto eli aerobinen kunto, tuki- ja liikuntaelimistön kunto, motorinen kunto, kehon koostumus). Testi on tarkoitettu 20-65-vuotiaille. Se mittaa hengitys- ja verenkiertoelimistön hapenottokykyä.
Testissä kävellään kaksi kilometriä tasaisella vauhdilla mahdollisimman nopeasti.

• Invalidisäätiön lihaskuntotesti

Testin tarkoitus on mitata lihasten kestävyysominaisuuksia, jotka ovat tärkeitä ryhdin ylläpidossa ja työssä selviytymisessä. Osa-alueita ovat mm. vatsa- ja selkälihasten tekeminen, kyykyt, lihasvoimaa..

• Puristusvoimamittaus

Käytetään mittaamaan lihasvoiman tasoa (käden). Testi tehdään vähintään kaksi kertaa ja parasta tulosta käytetään tuloksena. Testi tehdään sillä kädellä jolla ihminen kirjoittaa. Yksi puristus on 3-5 sek ja suoritusten välillä on lepotauko.

• Kehonkoostumusmittaukset mm. BMI eli painoindeksi

Soveltuu hyvin painon arviointiin ja seurantaan sekä terveysriskien arvioimiseen kaikille työikäisille. BMI on edullinen, nopea ja luotettava testi. Pelkkä paino ei kuitenkaan kerro onko ihminen ylipainoinen vai ei, koska ihmiset ovat eripituisia.
BMI lasketaan kaavalla:
 paino : ( pituus  x pituus )

Haastattelun avulla voisi saada selville hänen omia kokemuksiaan fyysisestä kunnostaan ja toimintakyvystään. Myös se miten hän kokee sen vaikuttavan omaan elämäänsä (negatiiviset/positiiviset asiat). Myös omaisilta voidaan saada hyvää tietoa.


Tässä lähde

 

Kuntoutussuunnitelma

Tunnilla harjoittelimme kuntoutussuunnitelman tekoa. Mitä opimme suunnitelmaa tehdessä? Mikä oli haastavaa? Minkä ajattelemme olevan sitten tulevalla työssäoppimisjaksolla vaikeampaa, mikä selkeää?

Tässä lähde

Suunnitelman tekeminen oli aluksi yllättävän vaikeaa. Saimme opelta kuitenkin hyvät ja konkreettiset ohjeet, ja kun sai homman käyntiin niin eihän se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa. Esi- ja taustatietojen miettiminen oli helppoa, ja töissäkin niitä voi etsiä helposti asukkaan asukastiedoista (Effica tai Hilkka). Mutta sitten toimintakyvyn arviointi oli hieman haastavampaa. Hetki kesti miettiessä mitä nyt tulee psyykkiseen toimintakykyyn ja mikä sosiaaliseen. Kentällä sitten on varmasti helpompi tehdä kuntoutussuunnitelmaa, kun näkee oikean kuntoutujan ja pystyy havainnoimaan häntä arkiympäristössään. Ensin on hyvä tutustua kuntoutujaansa kunnolla ja keskustella hänen kanssaan. Myös hänen omaisiltaan voi saada hyvää tietoa.
Tärkeintä opiskelijana on kuitenkin oma aktiivisuus ja se että hakee ahkerasti tietoa. Myös oikella asenteella pääsee aika pitkälle!
Suunnitelman tekeminen jännittää, koska sen pitää olla niin pitkä ja laaja työ. Myös ohjaajien suhtautuminen mietityttää ja se että osaako nyt muotoilla asiat oikein.
Opimme myös sen että vaikka asukkaan toimintakykyyn pitää kuvata myös ne asiat jotka ovat hyvin, esim. että hänellä on hyvä muisti ja positiivinen asenne.

Nyt on sitten kiva mennä työssäoppimisjaksolle tekemään kuntoutussuunnitelmaa oikealle asukkaalle, kun on jo vähän hajua miten se oikein pitäisi tehdä.
Uskomme että asiat vielä loksahtavat paikoilleen!





Tässä lähde

Liikuntatuokion ohjaaminen

Tässä kuvan lähde

'Liikunnan ohjaaminen oli erilaista ja oli kivaa saada vähän vaihtelua normaaleihin tunteihin. Opimme liikunnan ohjauksesta paljonkin! Tärkeintä on että toiminta on hauskaa, ja myös kaikkien huomioiminen tasapuolisesti pitää muistaa. Myös se on hyvä pitää mielessä että liikunnan sisältö ja musiikit täytyy soveltaa aina ohjattavalle ryhmälle sopiviksi, jotta toiminta olisi mielekästä alusta loppuun. Toiminnan ja liikkeiden tulee olla riittävän haastavaa (ikä- ja kehitystason mukaan), ja kannattaa aloittaa aina helpomasta ja vaikeuttaa sitten vähitellen. Oma malli on tärkeä, ensin näyttää liikkeen itse, sitten tehdään yhdessä ryhmän kanssa.
Ennen tuokion ohjaamista tulee aina ensin tutustua ryhmään; ikä, voimavarat ja mielenkiinnon kohteet, ryhmän koko, erityistarpeiden huomioiminen..
Aina kannattaa olla myös varasuunnitelma, jos vaikka musiikki loppuu kesken tai jos ryhmäläiset eivät innostu toiminnasta. Jotain liikkeitä voi jättää pois välistä jos siltä tuntuu. Tuokiolla tulisi aina olla selkeä lopetus (ei paniikkilopetuksia, vaan rauhallinen lopetus, vaikka rentoutus/keskustelu)!
Ohjaamisen aikana olisi hyvä havainnoida kokoajan ryhmää, onko tahti liian kova, onko liikkeet liian rankkoja. Tuokion tahti pitää suhteuttaa ryhmäläisten ikään ja voimavaroihin.
Erittäin tärkeää on suunnitella tuokio etukäteen! Silloin ohjaus onnistuu ja siirtyminen seuraavaan liikkeeseen käy sujuvasti (ei turhaa hyppyyttämistä esim. tuolille ja heti ylös), ja tuokiosta tulee monipuolinen (vahvistaa eri lihasryhmiä kokonaisvaltaisesti). Mekin kävimme tuokion liikkeet musiikkien kanssa läpi huolellisesti ennen kuin esitimme tuokion muille.
No, millaisia me itse sitten olemme ryhmänohjaajina?

• innostuneita/motivoituneita/kannustavia
• selkeitä (äänenkäyttö, liikkeiden ohjaus ja näyttäminen)
• joustavia (jos vaikka musiikki loppuu kesken:D )
• hyödynnämme mielikuvia ohjauksessa
• huomioimme ryhmäläisten eri toimintakyvyt ja keksimme aina varasuunnitelman

Tässä vielä hyödyllinen linkki voitaksen sivuille , joiden avulla rakensimme tuokiomme sisällön.

Tässä kuvan lähde

Aistivammaisuus ja ohjaaminen

Näkövammaiset (Suomessa 80 000)

Pohdimme missä kaikessa näkövammaisilla voi olla vaikeuksia arjessa ja päivittäisissä toiminnoissa.
Vaikeuksia voi esiintyä esimerkiksi liikkumisessa sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Haastetta tuo liikenne ja hankala sää sekä kulkeminen vaikka kaupungissa. Myös suunnistaminen vaikka kauppaan voi olla erityisen vaikeaa. Näkövammaisen pitäisi voida tunnistaa missä on suojatie, missä on turvallista liikkua, missä on rakennusten ovet ja sisäänkäynnit. Kuulo- ja tuntoaistin avulla pitäisi olla tarvittavat tiedot saatavilla (mm. hissin painikkeet- mihin kerrokseen haluaa mennä).
Kaupungeissa voisi olla enemmän koho-opasteita, pistekirjoitusta, ja vaikka ääniopasteita.
Aloimme miettimään, että emme ole nähneet omalla paikkakunnallamme mitään edellämainituista, eikä aistivammaisia ole otettu juuri mitenkään huomioon. Tähän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Suojatie pitäisi olla havaittavissa kaikkien aistien avulla (äänimerkki, suojatien varoitusalue, liikennemerkki).



Kuvan lähde: Täältä

Kotona haastavaa voi olla siivoaminen, huonekalujen järjestys, ruuan laittaminen, pyykin pesu (pyykin lajittelu, pesuaineen määrä, pesuohjelman valitseminen), tiskaaminen ja muut arjen askareet.
Myös asioiminen julkisissa paikoissa voi olla haastavaa (esim. Kelassa, ruokakaupassa, ravintolassa..) koska esteettömyyttä ei monesti ole otettu huomioon.
Hoitajan pitäisi aina muistaa, että näkövamma on jokaisella yksilöllinen ja ihmiset kokevat sen eri tavoin. Vaikka rakennus on rakennettu esteettömästi, ihminen ei välttämättä koe sitä esteettömäksi.


Näkövammaisen ohjaaminen

Jos ihmiseen on vaikea saada kontaktia voi fyysistä kosketusta käyttää apuna (esim. olan koskettaminen- hälventää pelkoja ja stressiä, ja silloin saa ihmisen huomion).
Myös ohjauksessa voi käyttää kosketusta, vaikka kun ohjataan menemään portaat alas.
Hoitajan tulisi kannustaa potilasta käyttämään rohkeasti muita aistejaan, mm. tekemään käsillään enemmän.
Heikkonäköisien ohjauksessa voi hyödyntää suurennettuja kuvia ja erilaisia kontrasteja.
Ohjauksessa tulisi aina muistaa kertoa mitä tapahtuu ja mitä nyt tehdään (nyt ollaan ruokasalissa, mennään pöydän ääreen istumaan, tässä on lautanen, ja tässä on lusikka. Ruoaksi on tänään maukasta kalakeittoa ). Ohjauksen tulee olla hyvin yksityiskohtaista ja selkeää, koska sen pohjalta näkövammainen luo kuvan ympäristöstään ja hän pystyy paremmin hahmottamaan tilanteen.
Ei saa kuitenkaan turhaan passata ja tehdä puolesta. Lähtökohta on kuntouttava työote, joten ihminen tekee itse sen minkä pystyy.
Asioiden havainnollistaminen on myös tärkeää, esineiden kautta, jotta ihminen saa konkreettisesti tutustua tilanteeseen.
Tarvittavan ajan antaminen on tärkeää. Ihminen toimii paljon hitaammin jos hänellä ei ole näkökykyä, koska 80% informaatiosta saadaan juuri näkökyvyn avulla.

Kuvan lähde tästä

Hoitajan tulee aina selvittää onko näkövamma ollut potilaalla syntymästään lähtien vai onko se tullut
jossain elämän varrella
(tapaturma/onnettomuus/sairaus). Ihmisen on vaikeaa sopeutua elämään sokeana, jos hän on jo oppinut elämään näkökykyisenä. Mutta toisaalta hänellä on jo mielikuva siitä miltä ihminen/eläin näyttää, värit, oma koti, työpaikka, ympäristö, puisto.. Tällöin hoitaja voi kuvailla ihmiselle ympäristöä potilaan halutessa (nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta, äsken meni ohi punainen porsche).
Kokeilimme koulussa ihan käytännössä näkövammaisena kulkemista ja myöskin näkövammaisen ohjaamista, eli toinen laittoi huivin silmille ja eikun menoksi! Näkövammaisena liikkuminen oli tosi pelottavaa, kun ei tiennyt missä oli ja minne oli menossa. Hissin nappuloiden painaminen oli vaikeaa ja portaissa kulkeminen aivan kauheaa. Huomasimme että se toinen ihminen siinä vierellä oli kullan arvoinen, joka varoitti kynnyksestä ja portaiden alkamisesta. Oli myös jännä huomata, että kun ei nähnyt mitään niin kuuloaisti terävöityi kummasti. Myös toisten oppilaiden juttelu kuului ihan eri tavalla ja ilmastoinnin hurinat yms. 
Tulevassa työssämme on hyvä huomioida se että kun ohjaa näkövammaista, se vaatii todella isoa luottamusta näkövammaiselta lähteä vieraan ihmisen kanssa esim. asioimaan kaupungille. Olisikin hyvä jos hoitaja loisi aina asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen.
Näkövammaisen ohjaaminen oli yllättävän haastavaa. Piti huomioida ympäristössä sellaisia asioita jotka on itselle ihan arkipäivää, kuten juuri ne kynnykset ja ovien karmit tai maassa olevat johdot yms. Portaissa ohjatessa hoksasimme että on ohjaajalle sekä ohjattavallekin mielekästä jos portaissa on kaide, niin näkövammaisen kulkee reunassa, toinen käsi kaiteeseen turvaten ja toinen käsi ohjaajan kädessä.


 Apuvälineet

Hoitajan tulisi mahdollistaa näkövammaiselle kaikki tarpeelliset apuvälineet.
Niitä on esimerkiksi valkoinen keppi, jonka kanssa voi liikkua eri ympäristöissä turvallisesti.

Kuvan lähde: Täältä

On myös olemassa erilaisia suurennuslaseja sekä näkövammaisille tarkoitettuja vaakoja, verenpainemittareita, lääkeannostelijoita, suurentavia peilejä sekä puhelimia. Kelloja on puhuvia malleja sekä sellaisia missä on pistemerkinnät. Kirjoittaminenkin on mahdollista pistekirjoitusvälineillä. Muistiinpanoja voi äänittää sanelimeen. Lapsille on olemassa erilaisia    pelikortteja, leluja ja pelejä.
Näkövammaisen on mahdollista saada myös opaskoira, joka auttaa päivittäisissä toimissa.



KUULOVAMMAINEN

Kuunteluolosuhteilla on suuri vaikutus arkipäivän sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Esimerkiksi asiointitilanteissa huonot kuunteluolosuhteet saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Kuuntelutiloihin voi liittyä seuraavia ongelmia:
Jos kuuntelutilanteessa on liikaa taustamelua, tai avarassa tilassa kaikuu,joka vaikeuttaa kuulemista,ongelma voi olla myös jos apuvälineitä ei ole tarpeeksi.
Erityisen hankalaa kuulovammaisille ovat asiakaspalvelupisteet.

Kuulovammaisen ohjaaminen

• Ilmeet ja eleet
• viittomakieli/ tukiviittomat
• kuulokoira
• huulilta lukeminen
• tekstistä lukeminen

Apuvälineet

Kuulon apuvälineet helpottavat kuulovammaisen elämää ja arkipäivän asiointia. Kuulovammainen pystyy apuvälineiden avulla asumaan kotona helpommin ja turvaliisuuden tunne lisääntyy. Myös yhteydenpito läheisiin ja ystäviin tulee mahdolliseksi.                      
Apuveälineet korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille.  
Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta, joka sisältää apuvälinehuollon. Keskussairaalan kuulokeskuksessa arvioidaan apuvälineen tarve ja annetaan käyttöön seuraavia apuvälineitä:

Kuvan lähde tästä

Kuulokoje

FM-laite

Täristinherätyskello

Puhelinvahvistin

Kaula- tai tyynysilmukka

Infrapunalaite radion tai tv:n kuunteluun

Itkuhälytin

Kommunikaattori

                                                                                          

Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto. Joillakin paikkakunnilla myös terveyskeskus luovuttaa kuulovammaisen apuvälineitä.

 

"Tunne- ja vuorovaikutustaidoilla elämä sujuvammaksi"- luento

Pohdintoja ja ajatuksia luennolta.

Tässä lähde

• "Ensinmäinen ihmissuhde pitää aina solmia oman itsensä kanssa". Itsensä pitää oppia tuntemaan ja omia tunteita pitää oppia tunnistamaan ja ilmaisemaan.
• Oma itse pitäisi olla tärkein elämässään (ei se mitä muut ajattelee, vaan se mitä itse ajattelee/tuntee). Jokainen kuitenkin haluaa olla hyväksytty; tulla nähdyksi ja kuulluksi.
• Jos elämässä tapahtuu kurjia asioita, tunteet pitää tiedostaa. Elämän kuuluukin välillä sattua. Tunteita kuuluu näyttää! Jos kaikki tunteet patoaa sisäänsä, se vie kauheasti energiaa ihan. Tai jos tunteet purkaa vihaan (huutaa toiselle), siitä ei ole mitään hyötyä.
• Tunteet ei koskaan valehtele. Tunteet on puhtain ja aidoin osa itsestä.
• Jos tunteita ei ilmaise, voi tulla tunnelukkoja. Täytyy muistaa että tunteet ei häviä minnekään kun niitä ei ilmaise, vaan ne kertyy sisälle ihmiseen. Tästä johtuen voi tulla erilaisia vaivoja kuten päänsärkyä, ihottumaa, vatsakipua..
• Ihminen peilaa helposti itseään toisiin ja toisten reaktioihin. Esimerkiksi jos on vaikka kauhean innoissaan jostakin, ja ei saa toisilta vastakaikua.
• Täytyy muistaa se, että kukaan ihminen maailmassa ei saa sinua suuttumaan. Ihminen voi itse päättää tunteistaan ja valita miten reagoi, mitä tunteita lähtee ruokkimaan.
• Koskaan ei voi miellyttää kaikkia ihmisiä. Se ei vain ole mahdollista. Tärkeintä on rakastaa itseään ja tiedostaa omat tunteensa.



Kuvan lähde tästä

• Jokaisen pitää tajuta se, että vain itseään voi muuttaa! Itseään muuttamalla voi sitten muuttaa toisia.
• Pitää myös muistaa kuunnella toisia ihmisiä aidosti, ja varoa keskeyttämistä sekä omien kokemusten kertomista. Näin osoittaa että arvostaa toista ja haluaa oikeasti kuunnella.
• Kun pitää kertoa toiselle vaikka negatiivistakin kritiikkiä, tulisi muistaa puhua "minä" muodossa (Minusta tuntuu että..). Jos puhuu " sinä" muodossa (Kun sinä ei koskaan..) toinen asettuu helposti vain puolustuskannalle ja riidan ainekset ovat kasassa.

 

Esteettömyys

Tämän päivän aiheena oli esteettömyys.
Esteettömyys on esimerkiksi tilojen toimivuutta, turvallisuutta ja miellyttävyyttä. Siihen liittyy myös helppokäyttöisyys ja loogisuus (mm. apuvälineet) riippumatta siitä millainen henkilön toimintakyky on. Lisäksi palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys (aistivammaiset) ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.
Esteettömyys parantaa ihmisten yhdenvertaisuutta, edistää ihmisoikeuksien toteutumista ja vähentää syrjäytymistä/syrjintää. Esteettömyys on myös kansalaisten osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun.
Ihmisten asenteet liittyvät läheisesti esteettömyyden toteuttamiseen käytännössä. Esteettömyys edistää ihmisen itsenäisyyttä ja omatoimista suoriutumista päivittäisistä toiminnoista (mm. itsenäinen asuminen).
(lähde: esteeton.fi ja invalidiliitto.fi )
Menimme Kauppakeskus Pasaatiin miettimään, miten esteettömyys on otettu huomioon, ja miten esimerkiksi pyörätuolilla mahtuu kulkemaan sisätiloissa.


Hissillä pääsee kulkemaan helposti eri kerroksiin.

Invahissillä voi helposti välttää portaat.

Sisään pääsee helposti luiskien avulla,
ovi oli moottoroitu mikä
 helpottaa pyörätuolilla kulkemista.



Löysimme myös esteitä liikkumiselle:



Kun palasimme takaisin kouluun, huomasimme että monesti
 jalkakäytävän reuna oli liian korkea,
 mikä hankaloitti liikkumista mm. pyörätuolilla.

Periaatteessa oli hyvä kun luiska löytyi portaista,
 mutta tämä luiska on aivan liian jyrkkä! 

 










 

Maasto on välillä hankalaa liikkua ja asfaltti huonokuntoista.
Tästäkään ei pääsisi liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla.

Liikuntavammaisuus

Tutustuimme tunneilla liikuntavammaisuuteen. Liikuntavammainen on henkilö, jolla on joko ala- tai yläraajojen puutos tai jollakin tapaa liikkumista rajoittava vamma/sairaus (esim. cp-vamma, lihassairaus, selkäydinvamma, raajan puutos/amputaatio, neurologiset sairaudet (MS, Parkinson), tapaturmat).

CP- vamma (Cerebral Palsy)

Kuvan lähde tästä

=Sikiöaikana tai varhaislapsuudessa tapahtunut vaurio liikettä säätelevillä alueilla. Vamma on elinikäinen ja parantumaton.

CP-vammaisella ihmisellä voi olla vaikeuksia motoriikassa ja monia liitännäisongelmia, kuten ongelmia aistitoiminnoissa, puheessa ja kommunikaatiossa, sekä syömisessä ja kognitiivisissa toiminnoissa (huom! CP-vammoja voi olla eriasteisia).

Koska vaurio tapahtuu niin varhain, oirekuva muuttuu yleensä lapsen kasvaessa.

CP-vamma voi aiheuttaa myös monia sosiaalisia ongelmia, kuten kuolaamista ja painon sekä pituuskasvun hidastumista.

CP- vamman muodot

-Spastinen (kohonnut lihasjänteys)
- Ataktinen (lihasten yhteistoiminnan vaikeus)
-Dyskineettinen (kontrolloimaton liike (atetoosi) ja dystonia (lihasjänteiden vaihtelu))

Lähihoitajan pitää huomioida työssään mm. CP- vammaisen kuntoutuksen suunnittelu. Tarkoitus on toteuttaa asiatuntijoiden (fysioterapeutti, toimintaterapeutti, ravitsemusterapeutti, puheterapeutti..) antamia ohjeita. Hoitajan tulee olla myös selvillä kehitysvamman vaikeusasteesta; olisi todella loukkaavaa kohdella täysin älyllisesti toiminnallista ihmistä kuin lasta. Vaikka ihmisellä olisi todella pahasti liikkumista haittaava CP-vamma, hän voi olla älyllisesti täysin toimintakykyinen.
Tavoite voi olla mm. mahdollisimman normaalin elämän mahdollistaminen (asunnon muutostyöt).
Hoitaja voi mahdollistaa cp-vammaiselle ihmiselle myös kaikki hänen arkeaan helpottavat apuvälineet.

Kuvan lähde tästä

 

Lasten liikuntasuositukset

Tässä lähde

Kuvan lähde tästä

Tänään päivän aiheena oli lasten ja nuorten liikuntasuositukset.

Lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tuetaan liikunnan ja leikin avulla jokapäiväisessä arjessa niin lapsen kotona kuin päivähoitopaikassa/koulussakin. Hoitajan tulisi aina muistaa se, että aktiivisesti liikkuvasta lapsesta kasvaa todennäköisemmin paljon liikkuva aikuinen.
Lasten tulisi harrastaa reipasta liikuntaa noin kaksi tuntia päivässä, esim. leikit, päiväkoti- ja koulumatkat.
Liikunnan tulisi olla monipuolista ja laadukasta, sekä tapahtua eri ympäristöissä. Tämä on lapselle myöskin luonnollista, sillä ei lapsi jaksa keinua tuntikausia, vaan säntää jo puuhailemaan muuta. Leikkiä voi monenlaisissa ympäristöissä mm. metsässä, eikä vain asfaltilla kerrostalon pihalla. Myös lapsen mielikuvitus pääsee oikeuksiinsa monipuolisessa ympäristöissä. Samalla lapsen motoriset taidot kehittyvät.
Hoitajilla on velvollisuus suunnitella lapsille monipuolista tekemistä. Toiminnan tulisi olla suunnitelmallista ja tavoitteellista sekä etukäteen suunniteltua, jotta lapsi saisi siitä eniten hyötyä (ns. liikuntakasvatus).
Turvallisuus ennen kaikkea! Ympäristön tulisi olla lapselle mahdollisimman mieluinen ja kannustaa liikkkumaan! Esim. värit ja erilaiset materiaalit, musiikki sekä se että hoitajat motivoi ja on toiminnassa mukana innostaa lapsia liikkumaan. Lapsille tulisi myös opettaa kädestä pitäen miten toimia turvallisesti eri ympäristöissä ja yhteistyössä muiden lasten kanssa.
Päiväkodissa tulisi olla helposti saatavilla liikkumisvälineitä, mm. palloja, hyppynaruja, liukureita ja  pulkkia, eri vuodenaikojen mukaan.Välineitä tulisi myös olla tarpeeksi monta jotta kukaan ei jää ilman. Lasten tulisi myös oppia jakamisen jalo taito; kädestä ei saa ottaa, eikä joka kerta saa haluamaansa. Lasten tulisi saada käyttää välineitä myös itsenäisesti jotta luovuus kehittyy.
Hoitajan tulee myös olla aktiivisesti yhteistyössä lapsen/nuoren vanhempien kanssa. Vanhemmilla on ensisijaisesti vastuu oman lapsensa kasvattamisesta, sekä he myöskin tuntevat lapsensa parhaiten.
Vanhempien mielipiteitä tulisi kuunnella ja kannustaa harrastamaan lapsen kanssa liikuntaa myös kotona.

Kouluikäisille lapsille on olemassa omat fyysisen aktiivisuuden suosituksensa. Se kiinnittää huomiota liikunnan laatuun, määrään, toteuttamistapoihin, sekä liikkumattomuuteen/paikallaan oloon.

Kuvan lähde tästä

Niiden mukaan kaikkien 7-18-vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti. Ikä tulisi ottaa tässä huomioon, ei 7-vuotiaalta voi odottaa samaa kuin 17- vuotiaalta.
Nykyään lapset istuvat liian paljon, katsellen tv:tä ja pelaillen pelejä. Koulumatkat mennään autolla; ei kävellen tai pyörällä. Nuoret juttelevat enemmän netissä, sen sijaan että tapaisivat ja menisivät vaikka kahville.
Liian moni lapsi on nykyään ylipainoinen ja masentunut ja fyysinen kunto on heikko.
Suositusten mukaan yli 2 h istumajaksoja tulisi välttää. Median ääressä saisi viettää korkeintaan 2 h päivässä.
On hyvä muistaa että liikuntaa tarvitaan viikon jokaisena päivänä. Nuori on voinut jo löytää itselleen sopivan tavan liikkua, ja hänelle on jo muodostunut käsitys itsestään liikkujana. Nuorta voi kannustaa kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja.
Päivittäisen liikunnan tulisi sisältää myös rasittavaa liikuntaa, jossa hengästyttää ja syke nousee.
Aina pitää muistaa se, että liikunnan tulisi olla hauskaa ja tuottaa iloa ja elämyksiä.

 

Viikossa tulisi harjoittaa lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä edistävää liikuntaa noin 3 krt. Hyviä liikuntamuotoja tässä on mm. lihaskuntoliikkeet, kuntopiiri ja jumppa. Hyvää luustoliikuntaa on erilaiset hypyt ja nopeita suunnanmuutoksia sisältävät leikit, pelit ja urheilulajit. Myös venyttely on hyvä muistaa aina.

Mitä vaikutuksia liikunnalla on lasten ja nuorten kehitykseen?
Lapsen kehitykseen kuuluu olennaisesti liikunta.  Kun lapsi liikkuu hänen elimistönsä saa samalla normaalin kehityksen kannalta välttämätöntä kuormitusta. Samalla lapsen lihakset ja lihasvoima kehittyy ja lisääntyy sekä liikunta vahvistaa sidekudoksia, jänteitä sekä luukudosta. Myös hengitys- ja verenkiertoelimistö kehittyy, kun lapsi touhuilee ja liikkuu hengästymiseen asti.
Liikkuessa lapsi kehittyy myös motorisesti. Tämä kuitenkin edellyttää uuden oppimista ja useaan kertaan toistamista erilaisissa ympäristöissä.
Lapsen hyvinvointiin kuuluu tietenkin myös monipuolinen ravinto sekä riittävä uni ja lepo.
Kun lapsena liikkuu paljon ja omaksuu liikunnallisen elämäntavan, todennäköisesti välttyy aikuisena mm. ylipainolta, tyypin 2 diabetekselta, sydän- ja verisuonitaudeilta, sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksilta.
Myös hermosto kehittyy, kun lapsi oppii uusia taitoja. Tähän liittyy myös se, että lapsi oppii tunnistamaan kehon osia, kehon eri puolet (oikea ja vasen), sekä kehon ääriviivat. Samalla myös tiedolliset (kognitiiviset) taidot kehittyvät, sekä itsetuntemus kasvaa. Lapsi liikkuu havaitakseen ja havaitsee liikkuakseen.
Nuorten hyvinvointi ja itseluottamus kasvaa, sekä paino pysyy normaalina. Myös opiskelu on helpompaa. Keho pysyy kunnossa ja hyvinvoivana. Liikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia lapsen/nuoren sosiaaliseen kehitykseen. Se mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden kanssa, toisten kanssa työskentelyn ja uusien sosiaalisten suhteiden luomisen.
Myös kestävyyskunto, veren rasva-arvot, verenpaine, aineenvaihdunta, luuston terveys, henkinen hyvinvointi ja oppiminen paranevat kun liikkuu.

Miten näitä edellä mainittuja suosituksia voisi sitten toteuttaa käytännössä?
Päiväkodissa hoitajat voisivat suunnitella etukäteen toimintaa ja hyödyntää liikkumiseen erilaisia ympäristöjä (piha, liikuntasali, puisto, retket, sisätilat..). Vain mielikuvitus on rajana. Lapsen tulisi saada olla ulkona joka päivä useampi tunti. Toiminnan ei aina tarvitse olla ohjattua, yleensä lapset keksivät itsekin tekemistä ja leikkejä.

Kuvan lähde tästä

Päiväkodin piha ja sisustus tulisi olla mielenkiintoinen ja monipuolinen mikä kannustaa lapsia liikkumaan ja leikkimään. Jos leikki/liikkumisvälineillä on jokin varasto, lasten tulisi saada hakea haluamiansa välineitä vapaasti, kunhan muistaa palauttaa käytön jälkeen. Päiväkotiin tulisi hankkia monipuolisesti leikkivälineitä (hernepusseja, palloja, pulkkia, hiekkaleluja..).
Hoitajat voisivat keskustella vanhempien kanssa liikkumisen tärkeydestä, ja kertoa vinkkejä kotona liikkumiseen ja lapsen motivoimiseen.
Koululaisia tulisi kannustaa liikkumaan enemmän välitunneilla. Voi vaikka hyppiä hyppynarulla, pelata jalkapalloa, tai alkaa vanhoja kunnon leikkejä kuten rosvoa ja poliisia tai tervapataa. Myös lukujärjestykseen voisi mahduttaa enemmän liikuntatunteja.
Yläkoulussa meilllä oli sellainen taisto- lihaskuntokamppanja, jossa nuoria kannustettiin liikkumaan niin vapaa-aikana kuin koulussakin. Siinä jokaiselle jaettiin vihkonen jossa oli treenivinkkejä noin kuuden viikon ajaksi. Siinä esiteltiin liikkeitä ja kannustettiin haastamaan itsensä ja parantamaan tulostaan. Tällaisia tempauksia pitäisi mielestäni olla enemmänkin nuorille. Myös kaikenlaisten ilmaislipukkeiden jakaminen vaikka kuntosalille voisi innostaa nuoria liikkumaan enemmän.

Tässä vielä linkki hyödylliseen sivustoon!
 

Kuntoutuksen neljä toiminta-aluetta

Tunnilla käytiin läpi kuntoutuksen neljää toiminta-aluetta.

Ne ovat lääkinnällinen kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus, ammatillinen kuntoutus ja kasvatuksellinen kuntoutus.
Lääkinnällisen kuntoutus on terveydenhuollon järjestämää kuntoutusta. Kuntoutuspalveluja antavat terveyskeskukset ja sairaalat, missä lääkäri toteaa yhdessä asiakkaan kanssa kuntoutustarpeen. Kuntoutus alkaa ainostaan lääkärin lähetteellä. Lääkinnälliseen kuntoutukseen eivät kuulu lääkkeet.
Lääkinnällisen kuntoutuksen osa-alueita on:

• sopeutumisvalmennus ( Tämän avulla pyritään sopeuttamaan kuntoutujaa ja hänen lähesiään vamman tai haitan tuomiin elämänmuutoksiin.)
• laitoskuntoutus ( Tietyn ajanjakson aikana yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa laitoksen järjestämää kuntoutusta.)
• kuntoutusohjaus ( Tukee ja auttaa kuntoutujaa ja läheisiä kuntoutuksen käynnistämisessä.)
• terapiat ( Terapiat ovat avo- ja laitoskuntoutusta.Muotoja ovat fysioterapia mm. ratsastusterapia, toiminta-,puhe- ja psykoterapia.)
• kuntoutustutkimus ( Tänne ohjautuvat kuntoutujat joiden tilanne on haastava ja elämänhallintaa vaikeuttavat fyysiset, sosiaaliset, henkiset ja psyykkiset vaikeudet.)
• apuvälinehuolto ( Tavoitteena kuntoutujan omatoimisuuden ja toimintakyvyn lisääminen sekä pysyminen ennallaan.)

Sosiaalinen kuntoutus on selviytymistä päivittäisistä vuorovaikutussuhteista, omista rooleista.Sekä kuntoutuksella pyritään parantamaan sosiaalista toimintakykyä. Kuntoutuksessa keskeisintä on kuntouttava sosiaalityö ja työskentelyote.

Ammatillinen kuntoutuksen tarkoituksena on parantaa sekä ylläpitää kuntoutujan toiminta-ja työkykyä.
Ammatillisen kuntoutuksen muotoja ovat mm.

• ammatinvalinnanohjaus
• kuntoutustutkimus
• työhön valmennus
• ammatillinen koulutus
• työvoimaneuvonta

Kasvatuksellinen kuntoutus

Kasvatuksellinen kuntoutus kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Se sisältää aina fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen ja henkisen tarpeen. Kasvatuksellinen kuntoutus pyrkii edistämään pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja muutoin erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien kasvua sekä kehitystä.
Kuntoutus liittyy lasten päivähoitoon ja koulun käyntiin.
Erityistä hoitoa tarvitsevalle lapselle tehdään kuntoutussuunnitelma opetushenkilöstön ja vanhempien kanssa.

Kuntouttava työote

Kuntouttava työote

Hoitajan työtapa tehdä hoito ja kuntoutustyötä monenlaisissa tilanteissa. Tavoitteena parantaa kuntoutujan toimintakykyä ja mahdollisuuksia sekä motivoida kuntoutumiseen. Hoitaja avustaa kuntoutujaa, mutta ei tee hänen puolestaan asoita joista hän selviää itsenäisesti. Kuntoutuja asettaa itselleen tavoitteita ja valintoja kuntoutuksestaan, ja ottaa omasta kuntoutuksestaan vastuun. Kuntoutujalle voimavarana voi olla myös tieto sairaudesta ja sen itsehoidosta. Myös läheisten tuki ja kannustus on hyvä voimavara. Fyysisen ja psykososiaalisen ympäristön avulla pyritään säilyttämään kuntoutujan toimintakyky. Kuntoutujaa autetaan selviytymään erilaisista esteistä joita voivat olla sosiaaliset, taloudelliset, aineelliset tai ajattelumaailmaan liittyviä. Kuntouttavan työotteen tavoitteena on asiaakkaan voimaantuminen, syntyy asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutuksessa kun asiakas tulee kohdatuksi. Kuntoutuja löytää yhteyden voimavaroihinsa ja mahdollisuuksiinsa.

Miten käytännössä olette toteuttaneet/ voisitte toteuttaa kuntouttavan työotteen periaatteita hoitotyössäsi?

Olemme toteuttaneet kuntouttavaa työotetta hoitotyössä, emme ole tehneet asukkaiden puolesta sellaisia asioita joista he selviytyvät itsenäisesti/ohjatusti. Esimerkiksi hiusten kampaaminen, mikäli mahdollista asukas liikkuu itsenäisesti pyörätuolilla paikasta toiseen.

Mitä esteitä tai uhkia kuntouttavalle työotteelle?

• Motivaation puute (kuntoutuja, hoitaja)
• Mielenterveys ongelmat
• Päihteet
• Tapaturmat
• Kielimuuri
• Hoitajan asenne
• Tietämättömyys
• Aistivammat

Millaisia voimavaroja eri-ikäisillä voi olla?

• Perhe, ystävät
• Harrastukset
• Tieto sairaudesta
• Päiväkoti
• Aikaisempi toimintakyky
• Oikea asenne kuntoutumiseen
• Omaisten toiveet/ tarpeet

Miten voi saada ihmisen motivoitumaan/ miten motivoida ihmistä?

• Kannustaa osallistumaan
• Innostumaan ja kiinnostumaan asiasta --> perustelu ja tiedon jakaminen
•  Kerrotaan mitä voi tapahtua jos ei toimi näin
• Antaa kannustavaa palautetta
• Toimii esimerkillisesti
• Kuuntelemalla

Mitä kuntouttavan työotteen mukainen toiminta edellyttää hoitajalta?

• Asiakkaan motivointi kuntoutukseen
• Ei tehdä puolesta
• Annetaan aikaa asiakkaalle
• Hoitajan pitää pystyä perustelemaan, miksi tehdään näin
• Suunnitelmallisuutta
• Ergonomiset työskentely asennot
• Turvallisuus

Millaisia itse olette ''kuntouttavina hoitajina''?

• Asenne kohdallaan
• Kannustamme
• Ohjaamme
• Ei lannistuta vastoinkäymisistä
• Reippaita

Mitä on toimintakyky?

Toimintakyky on kuntoutujan kykyä suoriutua arjen rooleihin liittyvistä toimista häntä itseään tyydyttävällä tavalla, kun otetaan huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä ympäristönsä. Päivittäisistä toimista selviytymiseen kuntoutuja tarvitsee fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja, sekä ympäristön, joka mahdollistaa hänen toimintansa ja tukee sitä.