Ammatillinen kuntoutus

Mitä tarkoittaa ammatillinen kuntoutus?

Tässä lähde

Ammatillinen kuntotus on toimintaa joka parantaa/ylläpitää työkykyä tai työhön pääsyä.  Mikäli vian, vamman tai sairauden vuoksi on uhka tulla työttömäksi on mahdollisuus saada ammatillista kuntoutusta.  Kansaneläkelaitos, työeläkevakuutus, tapaturma- ja liikennevakuutus, työvoimaviranomaiset sekä ammatilliset oppilaitokset järjestävät ammatillista kuntoutusta. Kelan järjestämä kuntoutus on maksutonta. 
Täältä löytyy kelan järjestämiä ammatillisen kuntoutuksen palveluja.

Ammatilliseen kuntoutukseen voi sisältyä mm.

• ammatinvalinnanohjausta
• kuntoutustutkimusta
• työ- ja koulutuskokeiluja
• työ valmennusta
• ammatillista tai jotakin muuta koulutusta
• työvoimaneuvontaa ja työhönsijoitusta
• elinkeinotukea
• työn tai opiskelun apuvälineitä 
• työolosuhteiden järjestelytukea.

Organisaatiot, jotka toteuttavat ammatillista kuntoutusta?

Tässä lähde

• Kela
  - Kela voi kouluttaa uudelleen/mahdollistaa alan vaihtamisen ihmiselle, jolle aiheutuu työstään terveydellisiä ongelmia (esim. jos hoitajalle tulee TULES-ongelmia ja selkä pettää, tai jos hän allergisoituu/sairastuu. Tällöin Kela voi kustantaa uuden ammatillisen koulutuksen. Vaihtoehtoja löytyy useita; muutaman päivän kuntoutustarpeen arvioinneista monivuotiseen koulutuksen. Työikäisille järjestetään myös erilaisia kursseja joiden tavoitteena on toiminta- ja työkyvyn ylläpitäminen ja parantaminen --> auttaa pysymään työelämässä.
• Työeläkevakuutus/Työeläkekuntoutus eli TELA
  - tehtävänä on työeläkejärjestelmän vahvistaminen, esim. edunvalvonnalla, yhteiskunnallisella koulutuksella ja viestinnällä.
• Tapaturma- ja liikennevakuutus/vakuutuskuntoutus VKK
  -Kuntoutusmisen suunnittelu ja toteutus niin että lopputulos olisi hyvä niin kuntoutujan, yhteiskunnan ja toimeksiantajienkin taholta. VKK on yhdistys, joka on perustettu tapaturma-, liikenne- ja työeläkevakuutusta harjoittavien vakuutusyhtiöiden yhteiseksi palveluyritykseksi. VKK suunnittelee ammatillista kuntoutusta ja TYKY-toimintaa yhdessä mm. kuntoutujan ja vakuuttajien kanssa. Toiminta-alueena on koko suomi.
• Työvoimaviranomaiset/Työ- ja elinkeinotoimisto
  -TE-palvelut ovat mauksuttomia työnhakioille. Yhteistyökumppaneita ovat mm. yritykset, oppilaitokset, kunnat ja järjestöt. TE-palveluita ovat mm. työnhaussa auttaminen/neuvominen, ammatinvalintaohjaus, ammatillinen koulutus, työkokeilut, ja kuntouttava työtoiminta. TE-toimistoja on mm. Haminassa ja Kotkassa.
• Ammatilliset oppilaitokset
  
  Lisäksi apuna ammatillisessa kuntoutuksessa:
• Työterveystoimi
  -Työterveyslääkäri voi arvioida ja tähdä tarvittavia tutkimuksia, sekä tehdä mahdollisen päätöksen kuntoutuksen aloittamisesta.
• Psykologit
  -Keskusteluapu (jaksaminen, työ- ja ihmissuhdeasiat)
• Fysioterapia
  -Apua fyysisiin vaivoihin
• Sosiaalihuolto
  -Sosiaalityöntekijän kanssa voi keskustella mm. siitä mitä palveluita ja taloudellista tukea on mahdollista saada
• Työvoimatoimistot
  -Esim. nuorille jotka ovat alttiit syrjäytymiselle (vaikka jääneet peruskoulun jälkeen ilman koulutuspaikkaa), etsitään heille keinoja päästä opiskelemaan/työelämään.

Selvitä työikäisen kuntoutuskuvioita?

Tyky:

Työkykyä ylläpitävä toiminta. Tyky -toiminta perustuu ennen kaikkea yhteistyöhön. Sekä työnantajalla että työntekijällä on siinä oma roolinsa. Yhteistyötä tarvitaan niin organisaation sisällä kuin ulkopuolella.
Henkilöstön hyvä työkyky edistää työn sujuvuutta, laatua sekä vaikuttavuutta. Sillä on merkitystä myös kustannusten kohtuullisuuden kannalta. Työhyvinvoinnin edistäminen ja työkyvyn ylläpito tulee nähdä osana organisaation jatkuvaa toimintaa, mutta sitä voidaan aktivoida myös erillisillä henkilöstön motivaatiota kohottavilla hankkeilla.
 Työkykyä ylläpitävän ja työelämää kehittävän toiminnan vaikuttavuutta on kyettävä arvioimaan.

Aslak:
Aslak eli ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus on työelämässä oleville tarkoitettua Kelan järjestämää harkinnanvaraista varhaiskuntoutusta, jonka  tavoitteena on työkyvyn säilyttäminen ja parantaminen. Aslak-kuntoutus toteutetaan kuntoutuslaitoksissa kiinteässä yhteistyössä työterveyshuollon ja työyhteisön kanssa. 

Työterveys:

Työterveyshuolto on työntekijöiden terveyden ja työolojen kehittämiseen tähtäävää toimintaa, jolla tuetaan henkilön työkykyisyyttä koko työuran ajan. Työnantaja ja työterveyshuollon palveluntuottaja suunnittelevat yhdessä työterveyshuollon toiminnan sisällön ja toimenpiteet, jotka perustuvat työpaikan tarpeisiin.
Työnantajalla on työterveyshuoltolain perusteella velvollisuus järjestää työsopimus- ja virkasuhteessa oleville työntekijöilleen ehkäisevä työterveyshuolto. Lisäksi työnantaja voi järjestää yleislääkäritasoista sairaanhoitoa.
Kela korvaa työnantajalle työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset sairausvakuutuslain perusteella. Työterveyshuolto on työntekijöille maksutonta

Ikääntyvä kuntoutuja

Teimme koosteen ikääntyvän sosiaalisesta kuntoutuksesta.

Tässä kuvan lähde

Iäkkään sosiaaliseen kuntoutukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Hoivakodeissa voitaisiin kiinnittää enemmän huomiota tilojen kodinomaisuuteen ja esteettisyyteen. Esimerkiksi hoivakodin puutarhaan voisi panostaa enemmän ja siihen että vanhuksilla olisi edes ulkoilumahdollisuuksia ympäri vuoden. Hoitajien tulisi miettiä että hoivakodin tulisi olla sellainen jossa voisi itsekin asua, ja viihtyisi siellä elämänsä loppuun asti.
Vanhuksia voisi olla hoivakodeissa mahdollisuuksien mukaan vähemmän (6-10) , ja asukkaat voisi valita mm. iän ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Näin heillä olisi viihtyisämpää yhdessä.
Olisi tärkeää että asukas saisi sisustaa oman huoneensa miten tykkää, ja se että hoivakoti olisi muutenkin värikäs ja kodinomainen. Koska ympäristön tulee olla sellainen jonka dementoitunut ymmärtää. Jos ympäristö on kauhean laitosmainen, dementoitunut vain turhaan hätääntyy ja luulee olevansa sairaalassa.
Monelle vanhukselle on lemmikit myös todella tärkeää, he viihtyisivät hoivakodissa paljon paremmin jos parhaan ystävän voi ottaa mukaan. Lemmikeitä on muutenkin tutkittua terveyshyötyä, mm. stressitaso alenee huomattavasti.

Tässä kuvan lähde

Kodit voisivat olla erityylisiä, mm. hienostokodissa olisi kukka-asetelmia ja posliiniastioita.
Hoivakodissa voisi olla erilaisia palveluita, kuten kampaamo, kauneushoitola, teatteri, tai kahvila, jossa vanhukset voisivat viettää aikaa keskenään...Palvelut olisi näin enemmän vanhusten käytettävissä. Tärkeää vanhuksille olisi se että he tuntevat olonsa turvalliseksi, muisti virkistyy kun on mielekästä tekemistä, ja he voivat viettää aktiivista elämää. Kun näin toimitaan niin usein myös vanhuksen aggressiot kummasti vähenevät, ja esim. lääkitystä voitaisiin vähentää, ja tällöin myös lääkekulut vähenevät.

Vanhuksille voisi järjestää erilaisia kerhoja, kuten leivontakerho, käsityökerho, shakkikerho.
Vanhuksille voisi mahdollistaa lomamatkoja lämpimiin maihin näin halutessaan. Joku hoitajista voisi lähteä aina mukaan.


Tässä lähde

Vanhuksilta voitaisiin aina myös kysellä mitä he haluaisivat syödä, ja ruokaa voitaisiin laittaa vaikka yhdessä vanhusten kanssa. Usein vanhukset tykkäät esim. perinneruoaista esim. karjalan paistista.

Tarinallisuutta voi myös käyttää hyväksi ikääntyneiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa. Kun hoitaja tuntee asukkaan hyvin ja myöskin hänen elämäntarinansa, hän pystyy ymmärtämään asukasta paremmin, ja myöskin sitä miksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla. Näin hoitaja voi huomata myös asioita joista asukas saa mielihyvää ja mitkä ovat hänelle tärkeitä. Niin tällaisia asioita voidaan hyödyntää myös hoitotyössä. Esimerkiksi jos asukas on tykännyt aina saunoa, hänelle voitaisiin järjestää mahdollisuus siihen myös hoivakodissa, esim. Kerran viikossa.  Myös jo sillä että asukas saa kertoa hoitajalle omaa elämäntarinansa, on jo kuntouttava vaikutus häneen. Käytännössä tarinallisuutta voidaan toteuttaa siten että hoitaja istuu rauhassa alas, ottaa muistiinpanovälineiden esille ja antaa vanhuksen rauhassa kertoa omaa tarinaansa, ja hoitaja kirjoittaa kaiken ylös. Niitä asioita voi myös kerrata myöhemmin yhdessä vanhuksen kanssa. Jos vanhus on vaikka dementoitunut, hoitaja voi myös kysellä asioita hänen omaisiltaan. Elämäntarinaa voi täydentää jatkuvasti, esim. Jos vanhus kertookin jotain uutta elämästään.

Tässä lähde

Päihdekuntoutuksen palveluntarjoajat

Tänään tutustuimme päihdekuntoutuksen palveluntarjoajiin.


Kuvan lähde: täältä

A-klinikkaA-klinikkasäätiö on perustettu jo vuonna 1955.
A-klinikat toimivat alueellisesti, valtakunnallisesti ja paikallisesti. Ne toteuttavat ehkäisevää päihdetyötä, voittoa tavoittelematta. Kunnat voivat ostaa palveluita tarpeensa mukaan A- klinikalta.
A-klinikka tarjoaa avopalveluita ja laitoshoitoa ja asumispalveluita (tuettu asuminen, palveluasuminen), sekä sähköisiä palveluita. Avopalveluihin kuuluu mm. A-klinikat, nuorisoasemat, päivätoimintakeskukset ja korvaushoitoklinikat.
Laitoshoitoa on tarjolla mm. Järvenpään sosiaalisairaalassa ja kuntoutumisyksiköissä.

• A- klinikan toimintaperiaatteita:
  - Toiminta perustuu aina vapaaehtoisuuteen; esim. ihminen tiedostaa että hänellä on alkoholiongelma ja hakeutuu itse hoitoon. Ketään ei voida pakottaa, mutta aina voi motivoida ja kannustaa.
  -Toiminta perustuu A-klinikan arvoihin (ihmisarvon kunnitoittaminen, luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus ja vastuullisuus)
  -Toiminta on luottamuksellista, työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus
  -Omatoimisuus, ja henkilön itsensä motivaatio hoitaa itsensä kuntoon ja päästä eroon riippuvuuksista.
  - Toiminta on ennaltaehkäisevää ja kokonaisvaltaista; esim. tunnistetaan riskit jotka johtavat päihteiden käyttöön ja minimoidaan ne.
  -Asiakaskeskeisyys; asiakkaan hyvinvointi etusijalla. Tavoitteet asetetaan yhdessä asiakkaan kanssa.
  -Voimavaralähtöisyys; kartoitetaan asiakkaan voimavarat ja suunnitellaan toimintaa niiden pohjalta
  -Toiminta on myös suunnitelmallista ja tavoitteellista sekä laadukasta
  -Myönteisyys ja tulevaisuuteen suuntautuminen (ei keskitytä pääosin nykyhetken ongelmiin ja kurjuuteen vaan ohjataan asiakasta ajattelemaan mitä hän voi tulevaisuudessa tehdä ja saavuttaa jos hän pääsee nyt eroon päihteistä. Tässä muistetaan kuitenkin realistisuus.)
  -Yhteistyö asiakkaan verkostojen kanssa (esim. perhe) ja eri viranomaistahojen kanssa
  -Asiakkaan elämäntilanteen ja elämänhallinnan kartoitus

A-klinikalla on monta toimipistettä eri puolella Suomea. Haminassa on nuorille suunnattu laitosyksikkö Stoppari, joka auttaa mm. päihderiippuvaisia nuoria, jotka ovat kiireellisesti sijoitettuja, huostaanotettuja tai jälkihuollossa. Stoppari on lastensuojelun erityisyksikkö.
Stopparissa on pysäytys- ja arviointiosasto, jossa kartoitetaan hoitoon tulevan nuoren elämäntilanne ja tehdään hoidontarpeen arviointi sekä suunnitellaan mahdollista jatkohoitoa. Nuorelle mietitään yksilölliset tavoitteet hoitojaksolle.
Pysäytyshoito on tarkoitettu kiireellisesti sijoitetuille nuorille sekä huostaanotetuille nuorille (kestää noin 30-60 vrk, jonka aikana nuori liikkuu laitoksen ulkopuolella vain henkilökunnan kanssa). Hoitojakson aikana nuori tekee arjen askareita ohjatusti, sekä nuodattaa yhteistä viikko-ohjelmaa.
Pidennetty pysäytyshoito on tarkoitettu nuorille joilla on tavoitteena selviytyä kotona avohoidon tuella. Nuorella on harjoitteluita kotona tai laitoksessa, joiden aikana selvitetään nuoren motivaatiota ja selviytymiskykyä. Kriisihoitoon voi hakeutua silloin jos nuori-itse/läheinen/sosiaalityöntekijä kokee että nuori tarvitsee lisäapua tai tukea.
Stopparilla on myös kuntoutumisosasto moniongelmaisille ja haasteellisille nuorille. Hoito sisältyy mm. lääkehoidosta, terapioista, perhetyöstä ja omahoitajan kanssa keskustelemisesta. Nuoren ohjelmaan kuuluu mm. työtehtävät, harrastus- ja virkistystoiminta. Toiminnalla tähdätään itsenäistymiseen. Hoidon jälkeen nuori voi siirtyä tuettuun itsenäistymisasumiseen.
Haminassa toimii myös A-klinikka, sekä säätiön päivätoimintakeskus, jossa voi viettää aikaa päihteettä (kahvitella, saunoa, pestä pyykkiä).
Kotkassa toimii myös A-klinikkasäätiö (laitosyksiköt; Katkaisuhoitoasema ja Kuntoutumiskoti, sekä Katkaisuhoito- ja Selviämisasema). Kotkassa sijaitsee myös säätiön Kesärantakoti ja Leporannan palvelutalo, jotka tuottavat tehostettua asumispalveluita ikääntyneille ja muistisairaille, joilla on päihdeongelmaa. Kohtaamispaikka Kipinässä ja Päihdeklinikalla voi saada apua riippuvuuksiin ja mm. opioidikorvaushoitoa.
Kotkassakin on Stoppari -Valkama, josta huostaanotetut tai jälkihuollossa olevat nuoret voivat saada apua.
Karhulassa toimii myös A-klinikka ja säätiön päiväkeskus.
Pyhtäällä on A-klinikka säätiön Kiviniemikoti, jonka asiakkaita ovat ikääntyneet päihdeongelmaiset.

Järvenpään sosiaalisairaala on A-klinikkasäätiön aikaansaannos, ja Suomen ainoa sairaala, joka on erikoistunut riippuvuusongelmaisten hoitoon. Sairaalan toiminta-alue on koko Suomi, eli hoitoon voi hakeutua mistä vain; edellyttäen kuitenkin lähetettä (lähetteen voi saada mm. A-klinikalta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai työterveydestä). Hoitoon voi hakeutua erilaisista riippuvuuksista kärsivät ihmiset ja heidän läheisensä.
Katkaisu- ja vieroitushoito on tarkoitettu alkoholiriippuvaisille, ja vieroitushoito sekä lääke- että huumeriippuvaiselle että sekakäyttäjille. Tavoitteena on katkaista kierre ja vakiinnuttaa asiakkaan psyykkinen/fyysinen tila, sekä ohjata jatkohoitoon. Hoito perustuu käypä-hoito suosituksiin.
Sosiaalisairaalasta saa myös päihdekuntoutusta esim. alkoholi- tai huumeriippuvaisille. Perhekuntoutus on tarkoitettu taas päihderiippuvaisille vanhemmille (myös perheet, pariskunnat, yksinhuoltajat ja odottavat äidit). Hoito koostuu tarpeen kartoituksesta, hoitosuunnitelman laatimisesta ja sen toteuttamisesta sekä jatkohoidon tarpeen arvioinnista.

Miten hoitoon pääsee

A-klinikkalle ei tarvitse lääkärin lähetettä, vaan ajan voi varata itse. Useilla klinikoilla on myös päivystysaika, jolloin hoitoon voi tulla ilman ajanvarausta. Palvelut ovat kaikille maksuttomia.
Jos paikkakunnalla ei ole erityisesti nuorille suunnattuja päihdehuollon avopalvelupaikkoja, A-klinikalla hoidetaan myös nuoria.
Järvenpään sosiaalisairaalaan pääsee miltä paikkakunnalta tahansa. Hoitoon hakudutaan lähetteen avulla. Hoitoon ohjaavat A-klinikka, terveyskeskus, sairaala, mielenterveystoimisto, työterveyshuolto ja yksityislääkäri. Hoitokustannuksiin osallistuu kotikunta, joten ennen hoitoon tuloa on selvitettävä maksusitoutumisen saaminen sosiaali- ja terveystoimesta.
Sairaalasta varataan hoitopaikka etukäteen.

Laitoshoidon hinnat	euroa/hpv
Katkaisu- ja vieroitushoito	412
- Huumevieroitushoito suljetussa hoidossa
Päihdekuntoutus (myös perheille)
- Alkoholi- ja monipäihderiippuvuuden kuntoutus sekä lääkeriippuvuuden hoito	300
- Laaja-alainen päihdekuntoutus (2 dg potilaat), opioidiriippuvuuden hoidot	412
Lääkkeetön yhteisöhoito	248
- Terapeuttinen yhteisöhoito, peliriippuvuuden kuntoutus

AA-TOIMINTA

AA-toiminta on tarkoitettu alkoholismista kärsiville miehille ja naisille. Se on ryhmä, jossa jokainen voi kertoa omia kokemuksiaan ja mahdollisesti auttaa toisia selviämään siitä.
AA-toiminnan jäseneksi ei ole muita vaatimuksia kuin halu lopettaa juominen. Toiminta on omavaraista avustuksien pohjalta, joten jäsenmaksuja ei ole.

AA-ryhmät
Ryhmät kokoontuvat noin kahden tunnin mittaisiin palavereihin aikoina ja paikoissa, jotka on ilmoitettu Nimettömien Alkoholistien painetussa ryhmäluettelossa sekä Suomen AA:n internetsivuilla. Lähimmän AA-ryhmän kokoontumis paikat- ja ajat löytyvät Täältä

Ryhmissä on yleensä kiertävä puheenvuoro jolloin jokainen saa kertoa omia mietteitään, kokemuksia ja ilmaista omia tunteitaan, aihepiiriä eikä puheenvuoron pituutta ole rajattu. Kuuntelemisen taito on myös erittäin tärkeää tälläisessa ryhmässä. Omaa puuheenvuoroaan ei ole pakko käyttää, saa myös kuunnella. Ryhmässä käytetään yleensä etunimiä tai ollaan nimettömiä.

Kahdentoista askeleen ohjelma on kokousten henkinen perusta. Se perustuu ensimmäisten alkoholistien selviytymisestä alkoholismista. 12 askelta
Kaksitoista perinnettä muodostuu kokemuksista miten ryhmien olisi hyvä toimia ja miten yhteisö voi säilyttää yhtenäisyytensä. AA:ssa on myös kolme perintöä: toipuminen, yhtenäisyys ja palvelu.
12 perinnettä

Myllyhoito

Myllyhoito on Yhdysvalloista lähtöisin olevan 12 askeleen mukaisen päihdetyön malli. Työote on rekisteröity Suomessa Myllyhoitoyhdistykselle.

Myllyhoito perustuu seuraaviin periaatteisiin:

• Päihderiippuvuus on sairaus
• Päihderiippuvuus on sairautena monivaiheinen, krooninen ja etenevä.
• Päihderiippuvuus ei ole kenenkään syy.
• Alkoholista, lääkkeistä ja huumeista aiheutuvat kemialliset riippuvuussairaudet voidaan hoitaa saman perusohjelman puitteissa.
• Riippuvuussairauksiin liittyvä tiedotus, koulutus ja havahdutus tulee kohdistaa sairastuneen lähiyhteisöstä koko yhteiskuntaan.

Hoitotiimi koostuu koulutetuista, oman kokemuksen omaavista työntekijöistä ja muista ammattilaisista, jotka osallistuvat tasavertaisesti potilaan hoitoprosessiin.

Toiminnan ensisijainen perusta on AA:n 12 askeleen toipumisohjelman ammatillinen soveltaminen hoito- ja kuntoutustyöhön.

Potilaiden perhe ja muu lähiyhteisö huomioidaan hoidossa ja ohjataan tarvittaessa muihin erityispalveluihin sekä läheisille tarkoitettuihin 12 askeleen ohjelmiin.

Hoidon tavoitteena on potilaiden hyvän toipumisen käynnistäminen ja elämänlaadun paraneminen, jota tukee päihteetön elämäntapa ja jatkuva 12 askeleen toipumisohjelmien tuki.

Perhekuntoutus

Perhe- ja kasvatusneuvola

Kuvan lähde tästä

Tehtävänä on edistää lasten ja perheiden kehitystä. Se järjestää tutkimuksia, hoitoa ja neuvontaa (vanhemmuus, perhe-elämä). Apua voi saada myös jos perhe on kohdannut jonkun traumaattisen kokemuksen tai ongelman, vaikka perheenjäsenen kuolema tai sairastuminen.
Perheneuvola tekee yhteistyötä muiden tahojen kanssa ja järjestää asiantuntija-apua. Siellä työskentelee mm.
psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lastenpsykiatreja.
Myös perheasioiden sovittelu kuuluu perheneuvoloiden tehtäviin. Sovittelua tarvitaan esim. jos vanhemmille tulee ero, ja joudutaan miettimään erojärjestelyjä ja lapsen etu on ensisijalla. Myös silloin, jos tulee ongelmia avioliitossa (lapsiperheet) voi ottaa yhteyttä perheneuvolaan.
Perheneuvolaan voi ottaa yhteyttä milloin vain, eikä siihen tarvita lääkärin lähetettä. Palvelut ovat maksuttomia.

Perhetyö

Perhetyö voi olla hyvinkin vaihtelevaa paikkakunnittain. Perhetyötä voidaan tehdä esimerkiksi perheen kotona (käytännön apua arjen askareissa, keskusteluapu, vanhempien tukemista ja toiminnan järjestämistä lapselle).
Perhetyö on ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa.
Tavoitteena toiminnassa on aina lapsen edun turvaaminen ja perheen omien voimavarojen tukeminen.
Toiminta on tavoitteellista ja suunnitelmallista ja pyritään olemaan kokoajan yhteistyössä perheen kanssa.
Perhetyön kestolle ei ole selkeitä määräaikoja, vaan tilanne katsotaan perhekohtaisesti. Jotkut saattavat tarvita apua vaikka kriisitilanteessa, toiset tarvitsevat pitkäaikaista tukea.
Toimintaa järjestävät mm. terveydenhuolto, sosiaalitoimi, seurakunnat, järjestöt, koulut ja varhaiskasvastus.
Tunnetuimmat järjestöt ovat Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) ja Ensi- ja turvakotien liiton Alvari perhetyö.
Neuvolan perhetyö on ehkäisevää toimintaa, jossa korostuu varhainen puuttuminen. Toiminta on maksutonta keskusteluapua odottaville vanhemmille ja pienten lasten vanhemmille. Se auttaa jaksamaan arjessa ja vauvanhoidossa. Tukea saa esim. kotikäyntien ja vertaisryhmien muodossa.
Tuensaanti ei edellytä lastensuojeluasiakkuutta.

Lastensuojelu

Kuvan lähde tästä

Tukihenkilötoiminta on vapaaehtoista ja siitä voidaan maksaa pieni palkkio/kulukorvaus.
Tukihenkilö voi olla ammatillinen (sosiaali-terveys ja kasvatusalan ammattilainen mm. lähihoitaja.)Vapaaehtoisena voi toimia tasapainoinen ja turvallinen aikuinen.Tukisuhteen tavoitteista ja tapaamisista tehdään kirjallinen sopimus.Tukihenkilöllä voi olla lapselle erilaisia rooleja mm. isä, sisko, isoveli, opettaja, rajojen asettaja..Tukihenkilö tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Tukihenkilö ja lapsi puuhailevat kaikkea yhdessä, mm. menevät elokuviin, tekevät läksyt, tai voidaan vaikka purkaa huolet ja murheet.

Tukihenkilö voi myös toimia aikuisen tukena (mielenterveyskuntoutujat, yksinhuoltajaäidit.)Tukihenkilötoimintaa järjestää lastensuojelujärjestöt.
Lapsi voi käydä säännöllisesti myös tukiperheen luona. Sosiaalitoimi maksaa perheelle sopimuksen mukaisen korvauksen. Tukiperheitä on erilaisia, koska lastenkin tarpeet vaihtelevat. Perhe voi muodostua lapsettomasta pariskunnasta, vanhasta pariskunnasta (varamummola) tai perheestä jossa on monta lasta.
Tukiperheellä tulisi olla oikea motivaatio, aikaa ja tilaa lapselle, kykyä ottaa uuden lapsen tarpeet huomioon kokonaisvaltaisesti, yhteistyötä lapsen perheen ja sosiaalitoimien kanssa, joustavuutta ja myönteistä asennetta.

Koko perheen arviointi ja hoitojaksot

Perheen tuen tarvetta arvioidaan erilaisin menetelmin (esim. kyselylomakkeet), suunnitellaan hoitojakso yksilöllisesti, joka tukee perhettä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Hoitojakson lopussa arvioidaan perheen edistystä, ja mietitään mahdollista jatkohoitoa/ -toimenpiteitä. 

Kuvan lähde tästä

Esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi olla tällaisen jakson aikana yhteydessä perheeseen, ja havainnoida heidän mahdollisia tuen tarpeitaan ja voimavarojaan. Hoitojakso voi pitää sisällään mm. tapaamisia ammattilaisten kanssa, säännöllisiä perhetapaamisia, terapioita yms. Hoitojakson aikana myös käsitellään mahdollisia ongelmia, kuten  vaikka vanhemman alkoholin käyttöä. Koko prosessin aikana pyritään tekemään yhteistyötä perheen kanssa.
Sijoitukset kodin ulkopuolelle:

Lastenkodit

Lastenkodeissa lapsen arjesta pyritään luomaan mahdollisimman kodinomaista, turvallista ja kuntouttavaa. Lapsenhoito voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista. Sijoituksen kesto riippuu lapsesta ja hänen tarpeistaan sekä perheen tilanteesta. Jokaisessa lastenkodissa on säännöllinen rytmi, jota noudatetaan joka päivä. Lastenkodeissa pidetään säännöllisesti palvereja lapsen biologisten vanhempien ja hoitohenkilökunnan kanssa. Aina ei ole kyse siitä ettei vanhemmat jaksaisi hoitaa lastaan vaan he eivät osaa. Joten he voivat ottaa itse yhteyttä ja saada apua.

Sijaisperhe

Sijaisperheeksi kutsutaan perhehoitoa antavaa perhettä, joka antaa kodin lapselle vanhempien kyvyttömyydellisistä syistä toimia vanhempana. Sijaisperhe toimii oman perheen ulkopuolella hoitoa tarvitsevan lapsen kasvu- ja elinympäristönä omien vanhempien sijasta. Lapsi pääsee sijaisperheestä tapaamaan oikeita vanhempiaan. Sijaishuoltoon päädytään, jos biologiset vanhemmat eivät kykene huolehtimaan omasta lapsestaan riittävän hyvin tai kun he itse haluavat antaa lapsen pois. Sijaisvenhemmat ovat koulutettuja he myös käyvät asiakaspalavereissa lasten biologisten vanhempien ja lapsen oman sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi tai nuori voidaan sijoittaa sijaisperheeseensä 18-tai 21- vuotiaaksi asti, minkä jälkeen hän on muiden täysi- ikäisten tavoin vapaa muuttamaan erilleen perheestään.

Ammatillinen perhekoti

Ammatilliset perhekodit ovat perhehoidon ja laitoksen välillä sijoittuva sijaishuolto. Ammatillisissa perhekodeissa hoidetaan lapsia, joita ei vaikeahoitoisuuden takia voida sijoittaa perheeseen. Ammatillisessa perhekodissa voidaan samaan aikaa hoitaa enintään neljää lasta tai nuorta. Poikkeuksena on sisarukset tai samassa perheessa olevat henkilöt. Ammatillisella perhekodilla täytyy olla vastuuhenkilö, joka huolehtii perhekodin laadusta ja toiminnasta
Perhekodin tulee olla terveellinen ja tilava, jossa on olosuhteet kunnossa hoidolle, kasvatukselle ja huolenpidolle. Tilat tulee olla niin,e ttä lapsella on oikeus kodinomaisuuteen ja yksityisyteen.
Henkilöstön tulee olla riittävä palveluihin ja hoidettavien lukumäärään.
Perhekodeille astetaan tiukat vaatimukset kuin normaaleille perheille.

Perhekodit

Perhekoti on laitoksen ja perheen välimuoto. Perhekodeissa, joissa työskentelee alan ammattilaisia, voi asua esimerkiksi  lapsi, jota ei voi sijoittaa sijaisperheeseen. Perhekodissa lapsen kanssa asuu yleensä kaksi hoidosta ja kasvatuksesta vastaavaa ammattilaista.

Toiminta perustuu yksityisistä sosiaalipalveluista annettuun lakiin. Kahta lasta kohden tulee työskennellä vähintään yksi hoito- ja huolenpitovastuussa oleva ihminen (esim. lähihoitaja).
Toiminta on luvanvaraista; luvat anotaan aluehallintovirastolta.

- Millaista on perhekodin elämä?

Perhekodissa asuminen on kodinomaista ja turvallista, tavoitteena mahdollisimman normaali perhe-elämä.. Nuorille/lapsille asetetaan selkeät rajat ja esimerkiksi koulunkäyntiä tuetaan ja valvotaan. Nuoria ehkäistään syrjäytymästä yhteiskunnasta.

Näin pyritään mahdollistamaan se että nuorista tulee tasapainosia aikuisia.
Perhekodissa arki on erilaisia arjen rutiineja, koulunkäyntiä sekä vapaa-ajan harrastuksia.
Perhekodissa asuvalla on tietenkin oikeus pitää yhteyttä perheeseensä ja omaisilla on usein mahdollisuus myös yöpyä perhekodilla.
Jotkut perhekodit tekevät matkojakin ulkomaille tai kotimaahan.
Henkilökuntaan kuuluu usein opettaja, joka auttaa nuoria koulunkäynnissä. Joissakin perhekodeissa nuorilla on myös mahdollisuus keskustella psykiatrin kanssa, ja mietitään tarvitseeko nuori kenties terapiaa.
Arjessa on yleensä tietty päiväjärjestys. Nuorille opetetaan säännöllistä vuorokausirytmiä.

Aamulla syödään yhteinen aamupala. Sitten nuoret lähtevät kouluun/tai käyvät ns. kotikoulua paikan päällä. Koulun jälkeen on yhteinen ruokailu, ja sitten tehdään läksyt (mahdollisesti kotiopettajan kanssa). Kun päivän ”pakolliset asiat” on hoidettu, nuoret saavat viettää aikaa mm. urheilun, käsityön, tai musiikin parissa. Usein arkeen kuuluu myös kotitöitä; tiskausta, ruuan laittoa, siivousta, pyykin pesut, eläintenhoitoa (tietenkin hoitajien ja kasvattajien tuella/valvonnassa). Yleensä viikonloppuisin on mahdollisuus mennä ”kotilomalle”.

-Millaiset asiat saattavat aiheuttaa ristiriitoja?

Esimerkiksi se, miten paljon vapauksia nuorelle annetaan.
Nuorilla voi olla eriäviä mielipiteitä siitä millaista arjen tulisi olla. Kaikilla on varmasti ollut ennen hyvinkin erilainen elämä ja arkirytmi. Joillakin ei ole ollut ennen minkäänlaista rytmiä elämässään.
Myös se, mitä harrastusmahdollisuuksia perhekodeilla on annettavana, ja minkälaista ruokaa tarjotaan, kuinka paljon tehdään ja osallistutaan erilaisiin arjen askareisiin, milloin tehdään läksyt ja milloin tullaan kotiin, voi aiheuttaa erimielisyyksiä.


Millaista lähihoitajan työ on perhekodissa?

Lähihoitajan työ perhekodissa on varmasti hyvin mielenkiintoista ja monipuolista. Lähihoitaja pääsee käyttämään koko osaamistaan hyväksi!
Tehtäviä voi olla esimerkiksi normaalit arjen askareet yhdessä nuorten kanssa; ruuan tekeminen, siivous, eläintenhoito, tiskaus, pyykkien pesu, ulkoilu, terveyden hoito (mm. jos sijoitettavalla nuorella on diabetes, päänsärkyä, vatsakipuja, jos sattuu jokin haaveri yms...) Tämä työ vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja sekä ihmissuhdetaitoja.
Haastavaa voi olla sellaisen nuoren kohtaaminen, joka on kokenut kovia mahdollisesti entisessä perheessään, josta hänet on syystä tai toisesta huostaanotettu.
Nuorilla voi olla takanaan väkivaltaa, päihdeongelmia, huumeiden kokeilua, kouluvaikeuksia, tai kiusaamista. Lähihoitajan tuleekin olla perhekodissa oikea moniosaaja. Hyviä kuuntelijan taitoja tarvitaan sekä taitoa kannustaa ja rohkaista nuorta.
Työ nuorten kanssa vaatii kyllä joustavuutta ja jämäkkyyttäkin sopivassa suhteessa. Aikuisen tulee myös olla johdonmukainen esimerkiksi rankaisun antamisessa ja sopivien rajojen asettamisessa.

Mutta kaikkein tärkein tehtävä lähihoitajalle perhekodissa on olla se tuttu ja turvallinen aikuinen, jolla nuori voi kertoa mieltä painavat asiat.
Palvitsevaa on varmasti se kun näkee, että on voittanut nuoren luottamuksen puolelleen ja se että on oikeasti onnistunut auttamaan nuorta, esim. pääsemään eroon huumeista tai saamaan hyvän koenumeron. On varmasti helpottavaa tietää että nyt nuori on hyvässä hoidossa ammattitaitoisten aikuisten valvonnassa, ja että hänellä on mahdollisuus kasvaa turvallisesti kohti aikuisuutta.
Monesti myös nuori osoittaa kiitollisuuttaan sanoilla, eleillä, tai vaikka ilmeillä.

Lastensuojelulaki
Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.

• Keskeiset periaatteet
  - Tarkoitus on edistää lapsen kehitystä ja hyvinvointia, sekä tuettava lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä.- Mahdollisten ongelmien ehkäisy ja ajoissa puuttuminen
  - Lapsen etu ensisijalla!
  - Tasapainoinen kehityksen ja hyvinvoinnin ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet (esim. että sijaisvanhemmat ei vaihdu kokoajan)
  - Ymmärrystä ja hellyyttä, sekä iän ja kehitystason mukainen valvonta ja hoito
  - Toivomuksia vastaavan koulutuksen (esim. jos vanhemmat haluaa että lapsesta tulee lääkäri, mutta lapsi haluaa isona tarjoilijaksi)
  - Turvallinen kasvuympäristö, sekä ruumiillinen/henkinen koskemattomuus (ei tukisteta)- Mahdollisuus itsenäistyä ja kasvaa, sekä vaikuttaa itseään koskevissa asioissa
  - Kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen (esim. jos sijaislapsi on Iranista kotoisin)

  

  
  

Toiminnan tulee olla hienovaraista ja huomioida lapsen etu. Ensisijaisesti tulee aina käyttää avohuollon tukitoimia (kuten perhetyö). Jos lapsi kuitenkin tarvitsee sijaishoitoa, se tulee järjestää viipymättä

• Lapsen osallisuus
  - Lapsen mielipide tulisi selvittää ja ottaa se huomioon lapsen iän ja kehitystason vastaavalla tavalla. (Huom! Voidaan jättää selvittämättä jos se vaarantaisi lapsen terveyden/kehityksen.)
• Laki koskee myös lapsen sijaishuoltoa (esim. perhehuolto, laitoshoito). Sijaishuolto on esim. kiireellisesti sijoitetun lapsen kasvattamista ja hoitoa kodin ulkopuolella. Sijaishoitopaikkaa valitessa kiinnitetään huomiota esim. huostaanoton perusteisiin, lapsen tarpeisiin, sisarus- ja muihin ihmissuhteisiin, ja hoidon jatkuvuuteen. Huomioon otetaan myös kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta.
  Sosiaalityöntekijä, lapsi, vanhemmat ja sijoituspaikan vastaava työntekijä tekevät yhteistyötä lapsen parhaaksi. Lapselle kerrotaan miksi hänet on otettu huostaan ja selitetään häntä koskevia asioita iän ja kehitystason mukaisella tavalla.
  Lapsella on oikeus tavata hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä, kuten vanhempiaan, ja sisaruksiaan, vierailemalla ja pitämällä yhteyttä esim. netin/kännykän kautta.

 

Tässä lähde

Kuntoutuksen arvot

 

Nyt olisi aiheena työyhteisön arvot.
Aloitetaan siitä, mitä tarkoittaa organisaatiokulttuuri. Meistä jokainen on varmasti mennyt joskus aivan vieraalle työpaikalle, vaikka työharjoitteluun tai kesätöihin. Silloin työpaikan organisaatiokulttuuri näkyy aika selkeästi; minkälaisen ensivaikutelman saat työpaikasta, tai miten sinut otetaan vastaan "työporukkaan". Jokainen myös katsoo työpaikan ulkoisia puitteita, sisustusta, siisteyttä jne. Aika nopeasti myös huomaa, miten työntekijät suhtautuvat toisiinsa, millainen tunnelma työpaikalla on ja miten hommat hoituvat (työpaikan yhteiset ajattelu- sekä toimintatavat, yhteiset pelisäännöt).
Yleensä työpaikoilla on myös tietynlaisia arvoja, joiden pitäisi näkyä myös työnteossa. Arvoja on usein mietitty esimerkiksi tiimipalavereissa. Tällainen arvo voisi olla vaikka kuntouttava työote. Arvoista kiinnipitäminen ja niiden toteuttaminen on jokaisen vastuulla työpaikalla!
Organisaatiokulttuuriin liittyy myös tietyn ammattialan perusfilosofia; hoitoalalla se voisi olla vaikkapa hoitajan eettiset ohjeet, joita kaikki hoitajat pyrkivät noudattamaan.
Työyhteisön muodostavat samassa organisaatiossa toimivat ihmiset. Organisaatiokulttuuriin liittyy siis läheisesti arvot, uskomukset, asenteet sekä perinteet. Nistä voi olla joskus aika vaikea päästä ns. kehittymään eteenpäin, jos kaikki pitävät itsepintaisesti omista näkemyksistään kiinni.
Työpaikoilla on usein selvä hierarkia, esimerkiksi vaikka sairaalassa (lääkärit--osastonhoitajat--sairaanhoitajat--lähihoitajat--..jne). Organisaatiokulttuuriin kuuluukin se, että on ns. johtaja ja työntekijät.
Mutta hyvä asia on se, että oman työpaikan organisaatiokulttuuria voi ja pitääkin kehittää. Työpaikalla voidaan esimerkiksi miettiä sitä, miten työntekijät kokevat organisaatiokulttuurin ja mitä sen haluttaisiin olevan.

No, mitä sitten tarkoittaa sanonta: "jos toimii vastoin organisaatiokulttuuria, on kuin yrittäisi narulla työntää"?

Tässä kuvan lähde

Mielestäni se tarkoittaa sitä, että yhteisistä pelisäännöistä ja arvoista pitää pitää kiinni, ja tämä on kaikkien vastuulla. Muuten työyhteisö ei voi hyvin, eikä saavuta toivottua tulosta. Otetaanpa esimerkiksi se, että työpaikan (esim. hoivakoti) yhteinen arvo on kuntouttava työote. Jos kaikki hoitajat eivät toimi tämän arvon mukaan, asukkaat kärsivät. Jos heitä ei esim. kävelytetä päivittäin, toimintakyky laskee silmissä. Tämä on kuin yrittäisi "narulla työntää". Näin asukkaiden toimintakyky ei voi edetä, vaan se laskee ja heikkenee nopeasti.
Seuraavaksi muutama esimerkki työyhteisössä tehdyistä arvovalinnoista. Työyhteisön arvot esim. määrittelevät sen miten kuntouttava työote ymmärretään ja toteutetaan. Pitää muistaa se että sanat ja teot kuuluvat yhteen; arvot ovat valintoja jotka näkyvät teoissa.
Arvoihin liittyy läheisesti myös etiikka (mikä on oikein/väärin). Eettiset arvot ohjaavat moraalisia ja eettisiä valintoja.
Mieleeni tuli monia eettisiä kysymyksiä, mm. hoitajien kiire. Ei ole aikaa hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisi. Jokaiselle potilaalle/asukkaalle ei välttämättä jää henkilökohtaista aikaa jutella hoitajan kanssa ja kertoa kuulumisista tai huolista. Helposti hoito jää keskittymään vain siihen fyysiseen puoleen (perushoito) eikä niinkään psyykkiseen tai sosiaaliseen puoleen, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä ottaa huomioon.
Tällaiset eettiset kysymykset johtavat siihen, että hoitajilla on kauhea stressi, joka voi johtaa kaikenlaisiin terveysongelmiin. Hoitajien stressi vaikuttaa potilaisiin, ja kierre on valmis. Hoitaja voi kokea voimattomuutta tällaisessa tilanteessa. Joskus työpaikalla voi olla käytössä vanhat rutiinit, jolloin yksittäisen hoitajan (vaikka vastavalmistuneen) arvot voivat olla erilaiset tai jopa ristiriidassa. Jos vaikka yksi hoitaja ei työvuoronsa aikana kävelytä/kuntouta asukasta, muiden tekemä työ voi mennä hukkaan ja kuntoutuja saa ristiriitaisia ohjeita.
Myös potilaiden itsemääräämisoikeus on yksi eettinen kysymys. Esim. jos dementoitunut potilas ei suostu ottamaan lääkkeitä, sanotaanko hänelle, että ne ovat karkkeja? Tai jos asukas ei suostu lähtemään pesulle, pakotetaanko hänet pesulle, tai uhkaillaanko sillä että hän joutuu ulos hoivakodista, jos ei suostu lähtemään pesulle? Tietenkin jokainen hoitaja on erilainen, mutta jokaisen tulisi miettiä omalle kohdalleen, onko tämä eettisten periaatteiden mukaista toimintaa.

                                                                                            ( tässä kuvan lähde:  )              
Sitten mennäänkin yhteiskunnan arvoihin. Ne näkyvät mm. lainsäädännöissä ja rahoituksessa. Jos esim. yhteiskunta näkee että kuntoutustoiminta on kannattavaa toimintaa, sitä tuetaan ja rahoitetaan.
Suomalaisia arvoja on aina ollut ahkeruus, työnteko sekä yrittäminen. Myös itse pärjääminen, koulutus, äänestäminen ja vähäosaisten auttaminen koetaan tärkeiksi asioiksi. Ympäristöstä huolehtiminen on myös tärkeää suomalaisten mielestä. Myös terveyttä sekä hyvinvointivaltiota arvostetaan suuresti.
Mielestäni on hyvä että suomalaiset eivät arvosta esimerkiksi rahaa, valtaa tai mainetta, vaan suomalaisten arvot on maalaisjärjellä mietittyjä.
Mietin vaan, että jos suomalaiset kuitenkin arvostavat hyvinvointivaltiotamme, miksi sitten valitetaan aina suurista veroista, vaikka ne mahdollistavat esim. julkisen terveydenhuollon.
On hyvä että ahkeruutta ja työntekoa arvostetaan. Myös ympäristöstä huolehtiminen on todella tärkeä asia, sillä näin mahdollistamme sen, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia kauniista suomalaisesta ja puhtaasta luonnosta.

Entä mitä sitten ovat kuntoutuksen arvot?
1) onnellisuus
Onnellisuuskin on suhteellista. Se ei liity siihen että on paljon omaisuutta tai rahaa. Sen sijaan kuuluminen yhteisöön ja hyvät ihmissuhteet lisäävät onnellisuutta. Kuntoutuksessa pyritään siihen että ihminen olisi onnellinen.

2) vapaus
Kuntoutumisessa ihmisellä on aina tietty vapaus. Pyritään siihen, että hän olisi itse osallisena prosessissaan, asettaisi tavoitteita ja suunnittelisi kuntoutumistaan. Hänellä on myös vapaus tietää kaikista eri vaihtoehdoista. Hän on myös yhtälailla vapaa kieltäytymään avusta.

3) oikeudenmukaisuus

Kuvan lähde

Monesti mm. kuntoutuspalvelujen saaminen on epäoikeudenmukaista. Välillä kuntoutujaa ei kuunnella häntä itseään koskevissa asioissa.

4) tasa-arvo
Jokaisen kuntoutujan tulisi olla samanarvoinen.

Myös itsemääräämisoikeus, asiakaslähtöisyys, elämänlaatu, itsenäisyys, ja osallisuus sekä asiakkaan kunnioitus yksilönä ovat mielestäni todella tärkeitä kuntoutuksen arvoja.

Sosiaalinen toimintakyky

Sosiaalisella toimintakyvyllä viitataan ihmisen yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen, yhteyteen muiden kanssa sekä yhteisöllisyyteen ja yhteiskunnalliseen rooliin. Sosiaaliseen toimintakykyyn liitetetään taloudelliset, tekniset ja kulttuurilliset tekijät. Yksin jäämistä pidetään terveysriskinä. Hyvinvointi lisää ihmisen aktiivista roolia yhteisössä. Hyvinvointi voi vaikuttaa myös yhteisön ja yhteiskunnan asioihin.

Sosiaalista toimitakykyä määrittelevät:

• Luonnollinen vuorovaikutus
• Elämän mielekkyys
• Suhteet omaisiin ja ystäviin
• Osallisuus yhteisölliseen elämään
• Kyky huolehtia itsestä

Sosiaalista tomintakykyä voi edistää:

• Tukemalla ihmissuhteita
• Vertaistuen järjestämisellä
• Tukemalla kuntoutujan osallisuutta
• Yhteisöllisyyttä tukemalla

Dialogi

Mitä dialogi on?

• Vuoropuhelua
• Kuuntelua/ Kuulluksi tulemista



Lähde

• Erilaisuus

Mitä dialogiselta kohtaamiselta edellytään?

• Ihmiset ajattelevat yhdessä
• Kukaan ei ole väärässä
• Monia näkökulmia
• Vuorokuuntelua ( Toinen puhuu, toinen kuuntelee)

Mikä dialogissa on vaikeaa?

• Puheen vuoron antaminen toiselle
• Kiinnostuneena oleminen
• Kuulluksi tuleminen

Henkilökohtaiset arvot

Tunnin aiheena oli henkilökohtaiset arvot ja kokosimme kaikkien omia arvoja yhteen joista listasimme tärkeimmät blogiimme.

Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi ?

• Perhe
• Ystävät
• Terveys

Kuinka paljon käytät aikaa tärkeimpinä pitämiin asioihin ?

• Vietämme aikaa jonkin verran perheen ja ystävien kanssa

Mihin käytät rahasi?

• Vuokraan
• Bensaan
• Ruokaan
• Bussimatkoihin
• Säästöön

Minkä menettämistä pelkäät?

• Perheen jäsenien
• Lemmikkien

Mitä tekisit jos sinulla olisi paljon aikaa ?

• Matkustaisin
• Nukkuisin
• Söisin hyvää ruokaa
• Olisin vaan

Mikä saa sinut kiihtymään ?

• Tyhmät ja ärsyttävät ihmiset
• Huono päivä
• Pieleen menneet asiat

Mistä asiasta olisit valmis maksamaan suuren summan ?

• Terveydestä

Ketä ihmistä arvostat?

• Äiti
• Isä

Miksi olet valinnut hoitoalan?

• Monipuolinen
• Kiinnostava
• Ihmisläheistä työtä
• Varma työllistyminen

Kuntoutuksen historia

1. Sosiaaliturvan kehitysvaiheet

Ennen kuin Suomi itsenäistyi (v.1917), se kuului Venäjään autonomisena suurruhtinaskuntana.

Köyhäinhoidon kausi
1800-luvulla ihmiset viljelivät maata ja Suomi oli jakaantunut kyläyhteisöihin.
Vanhukset saivat huolenpidon lapsiltaan ja isovanhemmat huolehtivat näiden lapsista.

Sosiaalityö oli tuolloin orpojen, rikollisten, kerjäläisten, ja parantumattomasti sairaiden sijoittamista laitoksiin kaupunkien ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Aikansa syrjäytyneistä tuli hyljeksittyjä. Laitoksissa heitä ei juurikaan autettu, eikä monillakaan ollut mahdollisuuksia selvitä niistä takaisin yhteiskuntaan.

Ihmiset alkoivat käydä kauppaa ja tavarat maksettiin rahalla. Samalla rakennettiin rautateitä ja kulkuyhteydet paranivat huomattavasti. Tämä johti siihen että ihmiset olivat enemmän tekemisissä toistensa kanssa.
Ihmiset alkoivat käydä palkkatöissä, ja työ- sekä vapaa-ajan merkitys korostui.
Julkinen sosiaaliturva oli melkein olematonta, jokainen huolehti itsestään. Vallalla oli hyväntekeväisyysajattelu, heikompia autettiin ja säälittiin. Perustettiin erilaisia köyhäin- ja vaivaistaloja.
Ihmiset olivat ahkeria sekä omatoimisia ja tekivät kovasti töitä.

Työväenkysymyksen kausi (1800-1900 luvun vaihde)
Alettiin miettiä, miten työväestön oloja voisi parantaa. Uusia lakeja säädettiin, mm. liittyen lasten työssäkäynnin rajoittamiseen ja tapaturmavakuutukseen, joka korostaa työnantajan vastuuta. Erilaisia ammattijärjestöjä perustettiin.


Maailmansotien välinen aika (1918-1939)
Sodan jälkeistä suomea alettiin parantelemaan pienillä uudistuksilla.Sosiaaliturva oli kunnallisen köyhäinhoidon varassa. Sosiaalivakuutuslainsäädäntöä alettiin säätää. Lastensuojelu sekä sosiaalityö alkoi. Kansaneläkelaki astui voimaan vuonna 1937. Se oli merkittävä kehitys Suomen sosiaaliturvassa. Myös uusi tapaturmavakuutuslaki (1935) sekä äitiysavustuslaki (1938) olivat suuria edistysaskeleita.

Hyvinvointivaltion laajentamisen kausi (sodan päättyminen 1990 luvun alku)
Sotien jälkeen (1940-1970) Suomalaisten sosiaalinen ajattelutapa muuttui. Sotien jälkeen keskityttiin sotakorvauksien maksamiseen, sotavammaisten, -leskien, ja -orpojen auttamiseen, sekä asuttamistoimintaan.
Ihmiset muuttivat työn perässä kaupunkeihin. Elämäntyyli oli hyvin kulutuskeskeinen, keskityttiin kuluttamiseen ja työssä käyntiin. Myös naiset siirtyivät työelämään miesten rinnalle. Tämän johdosta avioliittoja solmittiin vähemmän ja avioerot lisääntyivät. Myös lapsia syntyi vähemmän kuin ennen.
Samalla tehtiin monia ja hyvinkin merkittäviä uudistuksia sekä säädettiin uusia lakeja. Tavoitteena oli taata vähimmäistoimeentulo kaikille kansalaisille. Sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut ilmaisia ja lakisääteisiä. Vammaisille tuli erilaisia palveluita, sekä tuli perhepoliittisia uudistuksia (lapsilisät (1948), äitiyspäiväraha, päivähoitolaki (1973), lastensuojelulaki, kotihoidontuki (1985)).
1990 kaikille alle 3-vuotiaille lapsille taattiin päivähoitopaikka/kotona hoidettaville lapsille kotihoidon tukea. Kuusi vuotta myöhemmin päivähoito-oikeus alkoi koskea kaikkia alle kouluikäisiä lapsia.

Tapaturmavakuutus alkoi koskea myös henkisen työn tekijöitä.
Äitiysavustusta alettiin maksaa kaikille synnyttäjille vuonna 1949.
Vuonna 1956 astui voimaan kansaneläkeuudistus, joka paransi eläkeläisten asemaa; eläkkeitä alettiin maksaa kuukausittain. Tällöin moni ihminen alkoi saamaan ensinmäistä kertaa omaa rahaa joka kuukausi. Samana vuonna tapahtui myös jotain merkittävää; huoltoapulaki hyväksyttiin. Sen ansiosta sosiaaliavun saamisen edellytyksenä ei ollut enää ainoastaan köyhyys, vaan myös vähävaraisille (ennaltaehkäisevää työtä). Näin päästiin irtautumaan köyhäinhoidosta sosiaalihuoltoon.
Valtion ja kuntien yhteistyö terveydenhuollossa alkoi v. 1943, jolloin keskussairaalalaki astui voimaan, ja ensinmäisen keskussairaalat aloittivat toimintainsa 1950 -luvun alussa.

1960- luvulla oli tavoitteena laajat terveydenhuollon palvelut, ja 1970 keskityttiin sairauksien ehkäisyyn. Pakollinen sairausvakuutus tuli vuonna 1963. Tämän ansiosta jokainen suomessa asuva on vakuutettu sairauden, raskauden tai synnytyksen varalta. Se korvaa kustannuksia sekä tulomenetyksiä. Tämä paransi sosiaaliturvaa.
Suomi muuttui entisestä maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi (n. 1970). 1972 Kansanterveyslaki astui voimaan, tavoitteenaan taata kaikille kansalaisille yhtenäiset terveydenhuoltopalvelut (syntyi julkiset perusterveydenhuoltopalvelut → kuntien velvollisuus järjestää sairaanhoito, kouluterveydenhoito, sekä alle 17-vuotiaiden hammashuolto).
Suomesta oli tulossa kovaa vauhtia toimiva hyvinvointivaltio.

Lama-ajan sosiaalipolitiikka (1990) Suomeen iski syvä talouslama. Lama vaikutti joihinkin lakeihin ja tukiin, joihin tehtiin uudistuksia ja leikkauksia.
Työttömyys kasvoi nopeasti, joka pienensi verotuloja, ja erilaiset sosiaalimenot kasvoivat (esim. eläke- ja sairausturva, työttömyysturvan menot, verovaroilla maksettiin sosiaali- ja terveyspalvelut). Suomen valtio alkoi velkaantua. Taloutta pyrittiin tasapainottamaan kiristämällä työn verotusta. Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995.
Uudistuksiakin oli. Vuonna 1990 astui voimaan perhe-eläkeuudistus, jonka ansiosta myös mieslesket saivat tukia. Myös kuntoutuslaisäädäntö uudistui 1991, joka selkeytti kuntoutusjärjestelmän työnjakoa, useisiin lakeihin myös sisällytettiin kuntoutusvelvoite. Kuntoutuksen aikana saa kuntoutusrahaa, jota maksetaan 16-64- vuotiaille.
Laman aikana esim. terveydenhuollossa asiakkaiden maksuosuus kasvoi.
Palvelurakenne muuttui nopeasti laitoshuollosta kohti avohuoltoa. Yksi syy tähän on se että laitoshoito on kalliimpaa kuin avohoito.

Nykyajan sosiaalipolitiikka
Nykyään (1970-) talouskasvu on suotuisaa, ja ihmiset ovat enemmän kansainvälisiä; teknologia ja media on kehittynyt huomattavasti. Voidaan olla yhteyksissä myös ulkomaihin, ja myöskin ulkomailta uutisoidaan enemmän. Erilaisia keksintöjä ja tuotteita keksitään kokoajan.
Suomeen on kehittynyt palveluyhteiskunta, palvelualoilla on eniten ihmisiä, mm. terveydenhuollossa, kaupan käynnissä, sekä matkailussa. Kulttuurimme on kansainvälinen, ja moniarvoinen. Eri perhemuotoja on monia (sinkut, hajonneet perheet, yksinhuoltajaperheet, uusperheet, sateenkaariperheet).
Suomea pyritään kehittämään mahdollisimman hyväksi hyvinvointivaltioksi. Tärkeää on hyödyntää kuntoutujan omia voimavaroja, eikä tehdä puolesta sitä minkä hän voisi tehdä itse.

Sosiaali- ja terveydenalalla palvelut ovat nykyään osittain kolmannen sektorin järjestämiä (yhdistykset, järjestöt). Mutta eteen on tullut uusi haaste; suuret ikäluokat. He jäävät kohta eläkkeelle, ja työntekijöistä on kova pula. Etenkin hoitoalalle tarvitaan tulevaisuudessa enemmän työvoimaa.
Uusia tukia on myös tullut; mm. omaishoidon tuki (1993), jota kunta maksaa omaisille jotka hoitavat vanhuksia, vammaisia tai pitkäaikaissairaita.
2004 ammatillinen kuntoutus tuli lakisääteiseksi toiminnaksi.
Nykyään sosiaaliturvan avulla pyritään turvaamaan kaikille kansalaisille kohtuullinen elämisen taso ja toimeentulo, joko rahallisina etuuksina tai palveluina. Turva kattaa mm. sairauden, toimintarajoitteisuuden, työkyvyttömyyden, vanhuuden, työttömyyden, sosiaalisen syrjäytymisen.


2. Kuntoutuksen historialliset askeleet

Kuntoutuksen alkuvaihe

Kuntoutusta on ollut niin kauan kuin on ollut sairaita, eli aina. Kuntoutuksen esivaiheet voidaan sijoittaa noin 1800-luvulle. Silloin oli suomessakin köyhäinapua ja vammaishuoltoa. Toiminta oli hyväntekeväisyyden varassa. Valtio järjesti mm. tuberkuloosiparantoloita, mutta muuten sen osuus jäi todella pieneksi.

• invalidihuoltolaki astuu voimaan v. 1947, joka on merkkitapaus raajarikkoisten huoltolaitoksen historiassa, ja myöskin ensinmäinen kuntoutuslaki Suomessa. Invalidihuoltolaki takaa laitokselle kohtuullisen valtionkorvauksen, koska sen harjoittama koulutus on lakisääteistä invalidihuoltoa.

Kuntoutuksen alkuvaiheessa periaateena on että viat ja vammat pyritään korjaamaan, ja saamaan ihmiset takaisin töihin, koska sotien jälkeen työvoimasta oli huutava pula.

Kuntoutuksen laajenemisen kausi

• Kuntoutus sai uusia asiakasryhmiä.
• Kuntoutus laajenee osaksi yleistä palvelujärjestelmää

Kuntoutuksen nykyvaihe

• Kuntoutuslainsäädäntö uudistuu
• kuntoutusta pyritään kehittämään mahdollisimman laadukkaaksi toiminnaksi
• hoitajat pyrkivät hoitamaan kuntouttavalla työotteella
• pyritään siihen että ei ole enää korjaavaa toimintaa, vaan varhaiskuntoutusta

Ennen ihmisten oli pakko karsia ja torjua heikoimmat ja sairaat keskuudestaan. Muuten ei olisi selvitty esimerkiksi ruuan hankinnasta ja liikkuvasta elämäntavasta. Kuolema oli luonnollinen asia. Ihmisen on kuitenkin yhtä luonnollista huolehtia heikoimmista ja sairaista. Toisista välitetään, ja auttaminen on myös yhteisten etujen mukaista. Ihmiselle on tärkeitä perhe, suku, ja lähimmäiset.
Maanviljelyn keksiminen ja paikoilleen asettuminen mahdollistivat tämän. Hoitoa, lääkitystä ja apuvälineitä on kehitetty kokoajan.
Kun teollinen vallankumous alkoi, yhteiskunta alkoi olla vastuussa heikoimpien auttamisesta.
Köyhistä, vammaisista ja huono-osaisista ovat aina huolehtineet erilaiset hyväntekeväisyysjärjestöt ja seurakunnat (kristillinen auttamistyö).
Auttamiseen liittyy läheisesti armo, sääli ja huolenpito. Kautta aikojen on perustettu erilaisia sotavammasairaaloita sekä kouluja vammaisille.

Ne ovat olleet tarpeellisia yhteiskunnan toiminnan kannalta. Tuotantoelämässä ja maanpuolustuksessa on tarvittu terveitä, työikäisiä miehiä, ja siksi heistä on huolehdittu erityisen hyvin.

Myöhemmin kuntoutus alettiin ymmärtää yhteiskunnan velvollisuutena ja nähtiin että siitä on paljon hyötyä.
Sitten alkoi ensimmäinen maailmansota (v. 1914-1918 ). Kuntoutus alkoi kehittymään hurjalla vauhdilla. Sotavammaisia alettiin kuntouttaa takaisin työvoimaksi, siitä säädettiin jopa lakeja ja toimintamalleja. Sodasta oli siis jotain hyötyäkin; kehitystä tapahtui ensiavussa, lääkitsemisessä, lääketeknologiassa ja kuntoutuksessa. Tämä mahdollisti sen että yhä useammat vaikeastikin vammautuneet jäivät eloon.
Suomessakin perustettiin mm. sokeainkouluja aistivammaisille (1865). Kansaneläkelaki tuli voimaan vuonna 1937, jonka ansiosta työeläkkeen saaja saa tukitoimina sairaanhoitoa, ammattiopetusta, ja työ- sekä apuvälineiden hankinnan.
Sotien jälkeen, 1940 ja 1950- luvulla kuntoutustoiminta käynnistyi varsinaisesti Suomessa. Kuntoutuksella palautettiin sodissa vammautuneiden miesten toimintakykyä ja saatettiin heidät sairasvuoteelta takaisin työelämään. Sodan jälkeen oli valtava työvoimapula, jolloin miesten kuntouttaminen takaisin töihin oli todella tärkeää. Alettiin ymmärtää että ihminen tarvitsee apua ja tukea myös sairaalasta kotiutumisen jälkeenkin.
1960 -luvulta lähtien kuntoutus on ollut osa yleisiä palveluja. Alettiin tuottaa kuntoutuspalveluja ja maksaa kuntoutusrahaa sosiaaliturvan kautta. Lukumäärä on noussut tasaisesti vuosi vuodelta. Myös erillisiä kuntoutusosastoja perustettiin.
Nykyään kuntoutuksen kohderyhmä on paljon laajempi ja monipuolisempi. Myös kuntoutuksen käsitys on muuttunut. Se on moniammatillista yhteistyötä, ja kuntoutuminen nähdään eräänlaisena prosessina, jossa nähdään kuntoutujan ongelmat ja voimavarat, sekä mietitään keinot niihin pääsemiseksi. Työ on suunnitelmallista ja tavoitteena on kuntoutujan omatoimisuus. Kuntoutus on nykyään enemmänkin ennaltaehkäisevää toimintaa (esim. varhaiskuntoutus= tuetaan toimintakykyä jo varhaisessa vaiheessa, jolloin vältytään sairastumiselta, burn outilta tai syrjäytymiseltä.)
1990-luvun uudistuksen ansiosta kuntoutujan asemaa parannettiin. Myös työmarkkinajärjestöjen sopimus tyky-toiminnasta tuli samana vuonna.

Suhtautuminen heikkoihin, vammaisiin ja poikkeaviin ihmisiin on ollut vaihtelevaa kautta aikojen. Se on usein perustunut ennakkoluuloihin. Vammaisia on sorrettu ja syrjitty.
Ihmiset ovat aina ihailleet ja tavoitelleen hyvää terveyttä ja toimintakykyä, ja vajaakuntoiset ja vammaiset on koettu alempiarvoisiksi ja huonommiksi ihmisiksi kuin muut. Auttaminen on kuitenkin koettu eräänlaiseksi velvollisuudeksi, yhteiskunnan vastuuksi auttaa. Ennen vammaisuus on voitu nähdä seurauksena synnistä tai noituudesta, holtittomuudesta, laiskuudesta tai kevytmielisyydestä. Sotien jälkeen pula-aikana, jokaista kättä tarvittiin, ja asenteet vammaisia kohtaan muuttuivat, ja heitä alettiin pitää yhtä arvokkaina kuin muitakin ihmisiä.
Sotavammaisista huolehtimista on aina pidetty tärkeänä.
Vammaisista ja poikkeavista käytetyistä nimityksistä näkyy selvästi ihmisten asenne. Nimityksiä on ollut esim. vaivainen, raajarikkoinen, vajaamielinen, sokko, vaivaistalo, Pahamaineisten lasten asuttamisyhdistys, ja kunnan hoidokki.

Sairaus- ja vammakäsitys on myös muuttunut. Ennen kuntoutuja oli henkilö jolla oli pysähtyneessä tilassa oleva sairaus tai vamma. Myöhemmin myös kroonisia sairauksia sairastavat saivat oikeuden kuntoutukseen.
Että kuntoutus voisi käynnistyä, edellytyksenä on ollut aina joku vian, vamman, tai sairauden toteaminen. Ennen vanhaan kuntoutus alkoi kun lääkäri totesi jonkun konkreettisen vamman vaikkapa sääriluun murtuman.

Nykyään on otettu huomioon myös monimutkaisemmat kuntoutusta tarvitsevat ongelmat, joiden takia ihminen voi menettää toimintakykyään, kuten pitkäaikaistyöttömyys, henkinen uupuminen, rahavaikeudet, asunnottomuus, tai perhe-elämän ongelmat, jotka voivat olla myös joidenkin fyysisten oireiden takana. On huomattu että myös sosiaaliset ja psyykkiset tekijät vaikuttavat ihmisten terveyteen suuresti.

Kuntoutus/kuntoutuminen määritelmät

MITÄ KUNTOUTUS ON?

• pitkäjänteistä toimintaa
• tuetaan ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista puolta kokonaisvaltaisesti, tavoitteena kuntoutuminen
• erilaisten apuvälineiden hyödyntämistä + terapiat, sopeutumisvalmennus, neuvonta, rahallinen tuki, ohjaus, koulutus ja tutkimukset
• tuentarpeen/ avun vähentäminen
• kuntoutujan omatoimisuuden tukemista
• elämänlaadun ja elämänhallinnan parantamista
• ei tehdä puolesta asioita joista kuntoutuja itse selviytyy
• toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista
• tavoitteena toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin ja työllisyyden edistäminen
• fyysisen vamman korjaaminen (mm. lonkkamurtumasta kuntoutuminen)
• ihmisen elämäntilanteen muuttaminen
• elämän mielekkyyden löytäminen
• arjen esteiden poistaminen
• syrjäytymisen ehkäisy
• työkyvyttömyyden estäminen
• ennaltaehkäisevä kuntoutustyö; mm. terveyden edistäminen, ympäristöön vaikuttaminen
• moniammatillinen yhteistyö (esim. lähihoitajat, fysioterapeutti, sosionomi, lääkäri)
• lakisääteistä toimintaa; kuntoutuspalvelut ja -etuudet (kuntoutuslainsäädäntö)
• hoitajilla tulisi olla samat työskentelytavat ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen kuntoutujan parhaaksi, ei mennä sieltä mistä aita on matalin
• tavoitteet ja keinot kirjataan, ja niiden saavuttamista seurataan sekä arvioidaan
• sovittu määräajaksi (kuntoutusjakso)
• jaettu ammatilliseen, kasvatukselliseen, lääkinnälliseen ja sosiaaliseen kuntoutukseen

MITÄ KUNTOUTUMINEN ON?

• Kuntoutujan tavoitteiden ja voimavarojen pohjalta tehdään yksilöllinen
  kuntoutussuunnitelma (toiminta on suunnitelmallista).
• Kuntoutujan yksilöllinen kehitysprosessi
• jatkuvaa arviointia
• yksilöllinen muutos- kasvu- ja oppimisprosessi
• erilaiset apuvälineet helpottavat kuntoutujan suoriutumista arkitoimista ja liikkumisesta
• kuntoutumisessa ihmisen elämän mahdollisuudet, itsemääräämisoikeus, ja itsetuntemus paranevat
• kuntoutuksen taustalla on virallinen palvelutuottaja, esim. A-klinikka säätiö päihdekuntoutujan kohdalla
• motivoiminen ja sitoutuminen kuntoutukseen
• kuntoutujan oma halu ja asenne kuntoutusta kohtaan olisi positiivinen + tarpeet ja toiveet
• kuntoutuja asettaa itse tavoitteita
• kuntoutuja löytää omia voimavaroja

Kuntoutumisen prosessi:

Havainnoidaan kuntoutustarve esim. diagnoosi -> tavoitteet ja niiden keinot niihin pääsemiseksi -> toteutetaan suunnitelma (lähihoitajan kuntouttava työote) -> arviointi -> kuntoutus päättyy