Päihteet

Teimme tunnilla tehtäviä liittyen päihteiden käyttöön.

Tässä lähde

1. Miten tunnistamme riippuvuuden?

Henkilön on pakko toimia tietyllä tavalla, toiminnan hallinta heikkenee. Riippuvuudesta on tullut pakkomielle ja se on elämän tärkein asia (asia valtaa kokonaan ajatukset), eikä kykene hallitsemaan omaa käytöstään. Ilmenee toimintakyvyn nopeana laskuna. Riippuvuuksia voi olla aineita kohtaan, ja myöskin toiminnallisia riippuvuuksia (kuten peliriippuvuus, kännykkäriippuvuus, liikunta, syöminen, shoppailu).
Usein myös toleranssi kasvaa, eli ainetta tarvitsee entistä enemmän jotta saataisiin toivottu vaikutus.
Tunnusmerkkejä päihteiden käytölle:

• pakko toimia tietyllä tavalla/ voimakas himo (esim. viinanhimo)
• elämän kapeutuminen (eristäytyminen)
• epämukavuus ja tuska ilman päihteitä, vieroitusoireet yms.
• ei kohtaa todellisuutta /käytön jatkuminen siitä huolimatta että on tietoinen haitoista
• kontrollin menettäminen
• käyttö on elämän keskeisin asia

2. Millaisia seurauksia runsas päihteiden käyttö voi aiheuttaa?



Tässä kuvan lähde





Tässä kuvan lähde

Nuoret:

• syrjäytyminen yhteiskunnasta
• aikuistumiskehitys pysähtyy
• riippuvuus
• keskittymiskyvyn häiriöt ja muistivaikeudet
• itsemurhan vaara
• piristävät huumausaineet nostavat verenpainetta, pulssia ja kehonlämpotilaa --> aivoverisuonen puhkeaminen tai kuolema
• levoton käytös
• laajentuneet pupillit
• aistiharhat --> psykoosi
• lamaavat huumausaineet mm. morfiini, heroiini voi aiheuttaa hengityslaman ja kuoleman
• puutteita ihmissuhdetaidoissa
• arkiaskareet eivät suju
• koulusta lintsaaminen 

Tässä kuvan lähde

Aikuiset:

• terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat
• tapaturmat
• poissaoloja töistä + työttömyys
• vieroitusoireet ( hermostuneisuus, unettomuus, vapina)
• alkoholidementia
• perhe ja läheiset kärsii ( etenkin lapset) --> lastensuojelun tarve 
• väkivaltaisuus
• avioero
• suurkulutus

Ikääntyneet:

Tässä kuvan lähde

• vaarallisempaa kehon vesipitoisuuden vähäisyyden vuoksi ( kuivuminen) Huom! ikääntynyt (yli 65 v) ei saisi juoda kerralla enempää kuin 2 annosta, viikossa 7.
• lääkeen ja alkoholin yhtesivaikutukset
• ikääntymisen normaalit muutokset ( neurologiset muutokset ja aistien heikentyminen) lisäävät haittoja
• yksinäisyys
• tapaturmanriskit, kaatuminen

Vastaasi kävelee palvelukodin käytävillä nuori mies, jonka pupillit ovat nuppineulan pään kokoiset ja olemus hyvin veltto. Mitä teet?

Hän on todennäköisesti käyttänyt lamaavia huumausaineita kuten amfetamiini (pupillit pistemäiset, väsynyt olemus). Emme anna hänen mennä tapaamaan isoäitiään palvelutaloon, vaan ohjaamme hänet ystävällisesti pois. Häneltä voisi myös tiedustella varovasti onko hän käyttänyt jotain aineita. Jos hän ei lähde pois rauhallisesti, kutsumme polliisit paikalle ja yritämme rauhoitella. Ei pidä ryhtyä yksin sankaritoimiin, tai provosoida henkilöä. Tärkeää on turvata oma turvallisuus ja katsoa mahdollinen poispääsytie.

Olet yövuorossa palvelukodissa. Yöllä eräästä huoneesta kuuluu kolinaa. Paikanpäällä huomaat että 82-vuotias nainen on kaatunut kylpyhuoneessa ja tarvitsee sairaalahoitoa päässään olevan vuotavan haavan vuoksi. Nainen tuoksuu voimakkaasti alkoholille. Miten toimit tilanteessa? Miten toimit kun hän palaa sairaalasta takaisin palvelukotiin?

Ensin annetaan tietenkin ensiapua haavaan yrittämällä tyrehdyttää vuoto, ja laittamalla jotain kylmää. Ja soittaa 112 ambulanssi paikalle. Hätäkeskuspäivyställe pitää sanoa tilanne ja että mukana on myös alkoholia (esim. jos annetaan kipulääkkeitä).
Kun akuutti tilanne on hoidettu, huoneesta voisi etsiä alkoholin salakätköjä, tyhjiä pulloja yms. Asukkaan omaisten kanssa voisi keskustella tilanteesta ja pyytää että asukkaalle tuotaisiin vastedes vain kohtuullisia määriä, ja niistäkin tulisi aina ilmoittaa hoitajille. Aina pitää muistaa myös tiedottaa kollegoita tilanteesta ja kirjata tapahtunut potilastietoihin.
Kun asukas palaa takaisin, olisi hyvä varmaankin keskustella hänen kanssaan tilanteesta. Voisi esim. kysyä miksi hän juo alkoholia niin paljon, yksinäisyyteen, suruun vai pitkäveteisyyteen, vai onko hänellä jokin muu syy? Tärkeintä on luoda luottamuksellinen suhde jotta aroistakin asioista voisi keskustella vapaasti. Tulee myös toimia hienotunteisesti ja kärsivällisesti. Asukkaalle voi järjestää mielekästä tekemistä, jotta alkoholin käyttäminen vähenisi (esim. päiväkerho, neulominen, lukeminen, tuolijumppa..)
Hänelle voi kertoa hienotunteisesti faktoja alkoholista ja ikääntymisestä, sekä lääkkeiden yhteisvaikutuksista. Toipumisessa on tärkeää oma motivaatio, se että ongelmansa myöntää, hoitoon sitoutuminen ja ulkopuolisen avun vastaannottaminen.

Päihteidenkäyttöä joka on muodostunut ongelmaksi, pitää ottaa puheeksi. Tärkeää on se millätavalla sen tekee!  Tavoitteena on että ihminen jäisi pohtimaan asiaa, ja hakee ehkä myöhemmin apua tai tukea ongelmaansa.
Tässä vielä päihteiden käytön puheeksioton ohjeet:

Tässä kuvan lähde

-hienotunteisuus, kärsivällisyys!
-luottamuksellisuus, hyvän keskusteluyhteyden avaaminen
-mielekkään tekemisen ehdottaminen juomisen tilalle
-erilaiset vertaisryhmmät
-asioista tiedottaminen (mm. mitä alkoholi tekee aivoille)




Tässä kuva mitä alkoholi tekee aivoille! Kuvan lähde tästä

 

Mielenterveyskuntoutus

Mitä on mielenterveyskuntoutus?

Tässä lähde

Mielenterveys on sidoksissa kulttuuriin ja miten erilaisuuteen suhtaudutaan. Mielenterveyden synonyyminä on myös psyykkisen tasapainon käsitettä. Lähtökohta kuntoutuksessa on, että kuntoutujalla on oltava tarpeeksi toimintakykyä jaksaakseen kuntoutua. Ehkäisemällä mielen sairauksia tai mielenterveyden häiriöitä, vähentämällä niistä aiheutuvia haittoja ja tukemalla sairaiden toimintakykyä voitaisiin auttaa ihmisiä kuntoutumaan kohden parempaa mielenterveyttä.

Kuntoutujan näkökulmasta mielenterveyskuntoutus tarkoittaa palveluprosessia, jossa jonkin mielenterveyttä haitanneen tai uhanneen tilanteen jälkeen hänen psykososiaalista toimintakykyään ja subjektiivista hyvinvointiaan edistetään erilaisten tukitoimenpiteiden avulla. Myös fyysisen toimintakyvyn kohentamisella voidaan tukea mielenterveyttä.
Kuntoutuksessa tavoitteena on myönteinen muutos kuntoutujassa että suhtautuminen ympäristöönsä sekä muihin ihmisiin. Mielenterveydenkuntoutuksen palvelujärjestelmä rakentuu portaittain, jossa kuntoutujan on mahdollista edetä itsenäiseen selviämiseen ja hän voi vaikka palata työelämään. Jos kyseessä on pitkäkestoinen psykoottinen sairaus kuntoutuja tarvitsee paljon tukea selviytyäkseen arjesta ja usein myös eläkepäätöksen. 

Missä mielenterveyskuntoutusta tehdään?



tässä lähde

Mielenterveydenkuntoutusta järjestävät monet tahot niistä esimerkiksi Kansaneläkelaitos, kunnat, vakuutuslaitokset. Kunnat tuottavat myös mielenterveyspalveluita myös itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntoutuja joutuu maksamaan osan itse joko kuntoutuksen omavastuuosuuden tai kokonaan omakustanteisena palveluna.

Mielenterveyskuntoutuksen palveluita on monenlaisia. Helpoiten tavoitettavissa ovat verkkopohjaiset tukimuodot ja itseapuohjelmat, kuten Tukinet, Mielenterveystalo ja e-mielenterveys. Vakavampien ja pitkäkestoisten mielenterveyttä uhanneiden tilanteiden yhteydessä on kuitenkin suositeltavaa olla yhteydessä suoraan terveydenhuollon palveluihin, joista voi saada ohjeita mielenterveyskuntoutukseen hakeutumisesta. Akuuteissa tilanteissa voi myös ottaa yhteyttä kuntien tai järjestöjen kriisipalveluihin

Ketkä sitä tekee?

• oman kunnan perusterveydenhuolto
• psykiatrinen erikoissairaanhoito, jossa on mukana avo-ja laitoshoito
• oman kunnan sosiaalitoimi
• yksityisten palvelujen tuottajat
• erilaiset vapaaehtoisjärjestöt
• KELA
• muut vakuutuslaitokset
• työvoimaviranomaise
• koulutusyksiköt

 

Kotka- Hamina alueen mielenterveyspaikat?

Haminasta löytyy monipuolisesti erilaisia mielenterveyspalveluita. Terveysasemalla on depressiohoitaja, jonka vastaanotolle pääsevät kaikki 18-65- vuotiaat, joilla on masennuksen oireita. Vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä joko aluelääkärin, -sairaanhoitajan tai poliklinikan kautta. Aikaa ei siis varata suoraan depressiohoitajalta. Hoito on vapaaehtoista, maksutonta ja hoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus.

Mielenterveysasiakas voi varata itse ajan (ei tarvitse lähetettä) myös terveyskeskuspsykologille, jonka palvelut ovat myös maksuttomia. Haminassa toimii myös mielenterveysyhdistys, jossa mielenterveyskuntoutuja voi saada vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä, sekä osallistua oman alueen mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.
Erikoissairaanhoitoa tarjoaa kaupungin psykiatrinen poliklinikka (yli 18-vuotiaille). Maksuttomaan hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä.
Myllykylän palvelukeskus tarjoaa kuntoutujille psykiatrisia avohoidon palveluita sekä hoitopaikan. Keskuksessa työskentelee mm. psykiatrian erikoislääkäri.
Sosiaalipsykiatrinen yhdistys tuottaa alueelle asumispalvelua, avohoidon palveluja, sekä työ- ja päivätoimintaa. Haminan sininauha tuottaa päivätoimintapalveluita.
Kotkassa toimii mielenterveyskeskus, joka tuottaa avohoidon palveluita (erikoissairaanhoidon tasoisia), sekä päiväkuntoutusta. Keskuksessa toimii akuuttityöryhmä, jonka apuun voi hakeutua ilman lähetettä.
Yleissairaalapsykiatrian yksikkä toimii yhteistyössä keskussairaala Carean kanssa. Kotkassa toimii myös erilaisia paikallisia mielenterveysjärjestöjä.
Kakspy (Kaakkois-Suomen Sosiaalipsykiatrinen yhdistys) toimii mielenterveyskuntoutujien etujen hyväksi. Sillä on monia yksikköjä Kotkassa ja Haminassa (Haminan klubitalo, Sateenkaari).
Kotkassa toimii myös yksityinen ammatillinen psykiatrinen hoitokoti (Tulevaisuuden portti), jossa nuoret voivat saada apua ympärivuorokautisesti. Hoitokoti antaa tarvittaessa myös psykoterapiaa ja psykologin palveluita (henkilökuntaan kuuluu mm. nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja mielenterveyshoitaja). Hoitokodissa tuetaan nuorta itsenäisyyteen, harrastuksiin ja koulutukseen, ja jokaiselle tehdään yksilöllinen hoito ja palvelusuunnitelma.
Mikeva tuottaa kuntoutus- ja asumispalveluita.
Yhteyttä voi ottaa myös kunnan sosiaalitoimistoon ja alueen seurakuntiin.
Kotkassa toimii myös lasten- ja nuorisopsykiatrian poliklinikat, joihin voi ottaa yhteyttä. Lastenpsykiatrian polikinikan asiakkaita ovat alle 13-vuotiaat, ja hoitoon pääsee lääkärin lähetteellä. Hoidossa käytetään mm. yksilö- perhe- ja toimintaterapiaa. Nuorisopoliklinikan asiakkaat ovat 13-17-vuotiaita.
Tukikeskus Villa Jensen tarjoaa kriisiapua virka-ajan ulkopuolella (Kotkan, Haminan, Pyhtään, Miehikkälän ja Virolahden asukkaille). Se tarjoaa mm. puhelinapua, sekä tarvittaessa jopa yöpymistä ja turvallisuuden takaamista.Tukikeskus on auki ympärivuorokautisesti.
Karhulassa toimii mielenterveyskeskus.
Pyhtää ostaa palvelunsa Kotkalta, joten Pyhtääläiset joutuvat menemään Karhulaan hoitoon. Virolahtelaiset joutuvat menemään Haminaan hoitoon.

Tässä muutamia linkkejä edellämainittuihin paikkoihin:
http://www.karhulankuntoutuskoti.eu/
http://www.carea.fi/fi/Sairaalat%20ja%20palvelut/Psykiatria/
http://www.kakspy.com/klubitalohamina/index.php
http://www.kakspy.com/sivut/
http://www.mikeva.fi/2010/11/kotka-mikeva-kotka/

Liikuntatuokion ohjaaminen

Tässä kuvan lähde

'Liikunnan ohjaaminen oli erilaista ja oli kivaa saada vähän vaihtelua normaaleihin tunteihin. Opimme liikunnan ohjauksesta paljonkin! Tärkeintä on että toiminta on hauskaa, ja myös kaikkien huomioiminen tasapuolisesti pitää muistaa. Myös se on hyvä pitää mielessä että liikunnan sisältö ja musiikit täytyy soveltaa aina ohjattavalle ryhmälle sopiviksi, jotta toiminta olisi mielekästä alusta loppuun. Toiminnan ja liikkeiden tulee olla riittävän haastavaa (ikä- ja kehitystason mukaan), ja kannattaa aloittaa aina helpomasta ja vaikeuttaa sitten vähitellen. Oma malli on tärkeä, ensin näyttää liikkeen itse, sitten tehdään yhdessä ryhmän kanssa.
Ennen tuokion ohjaamista tulee aina ensin tutustua ryhmään; ikä, voimavarat ja mielenkiinnon kohteet, ryhmän koko, erityistarpeiden huomioiminen..
Aina kannattaa olla myös varasuunnitelma, jos vaikka musiikki loppuu kesken tai jos ryhmäläiset eivät innostu toiminnasta. Jotain liikkeitä voi jättää pois välistä jos siltä tuntuu. Tuokiolla tulisi aina olla selkeä lopetus (ei paniikkilopetuksia, vaan rauhallinen lopetus, vaikka rentoutus/keskustelu)!
Ohjaamisen aikana olisi hyvä havainnoida kokoajan ryhmää, onko tahti liian kova, onko liikkeet liian rankkoja. Tuokion tahti pitää suhteuttaa ryhmäläisten ikään ja voimavaroihin.
Erittäin tärkeää on suunnitella tuokio etukäteen! Silloin ohjaus onnistuu ja siirtyminen seuraavaan liikkeeseen käy sujuvasti (ei turhaa hyppyyttämistä esim. tuolille ja heti ylös), ja tuokiosta tulee monipuolinen (vahvistaa eri lihasryhmiä kokonaisvaltaisesti). Mekin kävimme tuokion liikkeet musiikkien kanssa läpi huolellisesti ennen kuin esitimme tuokion muille.
No, millaisia me itse sitten olemme ryhmänohjaajina?

• innostuneita/motivoituneita/kannustavia
• selkeitä (äänenkäyttö, liikkeiden ohjaus ja näyttäminen)
• joustavia (jos vaikka musiikki loppuu kesken:D )
• hyödynnämme mielikuvia ohjauksessa
• huomioimme ryhmäläisten eri toimintakyvyt ja keksimme aina varasuunnitelman

Tässä vielä hyödyllinen linkki voitaksen sivuille , joiden avulla rakensimme tuokiomme sisällön.

Tässä kuvan lähde

Mielenterveyshäiriöt

Tunnin aiheena oli mielenterveyshäiriöt.

Psykoosi --> Skitsofrenia

Psykoosilla tarkoitetaan todellisuuden tajun häviämistä, joka ilmenee, aistiharhoina sekä puheen huomattavana hajanaisuutena. Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus. Skitsofrenia on psykoosisairauksista vaikein ja se on aina yksilöllinen. Sille ominaista on ajattelemisen ja mielen toimintojen kokonaisuuksien häiriintyminen. Tavallisimpia oireita ovat kuuloharhat, harhaluulot sekä hajanainen ja vaikeasti ymmärrettävä puhe. Myös nopeat mielentilan vaihtelut kuuluvat skitsofreniaa. Tunneilmaisu voi olla sairaudessa vähäistä. Heillä on yleensa ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta ja voivat nauraa ja itkeä väärässä paikassa.

Skitsofrenian oireet voidaan jakaa kahteen luokkaan:

·   Positiivisiin oireisiin (aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus)

·   negatiivisiin oireisiin (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää).

Skitsofrenian syntyyn ei ole yhtä yksittäistä syytä, vaan sairastuvuuteen vaikuttavat perinnölliset tekijät sekä ympäristötekijät yhdessä. Tutkimuksissa on saatu selville, että huumeet voivat aiheuttaa skitsofrenian syntyyn. Skitsofrenian katsotaan nykyään olevan useiden tekijöiden yhteinen summa ja hahmottuvan stressin avulla. Haavoittuvuustekijät eli geeniperimä tai keskushermoston varhaiskehityksen häiriö luovat sairastumisalttiutta. Myös sisäiset tai ulkoiset stressitekijät, kuten elämänkriisi tai päihteiden käyttö, laukaisevat sairastumisen. On löydetty myös viitteitä siitä, että erilaiset infektiot saattavat edesauttaa taudin puhkeamisessa.
             
Hoito

Skitsofreniaa, kuten muitakin vakavia psykooseja, hoidetaan ensimmäiseksi antipsykoottisilla lääkkeillä eli neurolepteillä. Lääkehoito on nykyisin skitsofrenian hoidon kulmakivi. Säännöllinen lääkehoito mahdollistaa muun hoidon ja lääkkeen pois jääminen lisää sairaalahoitoon joutumisen riskin moninkertaiseksi. Neuroleptit lievittävät monia skitsofrenian positiivisia oireita, vaikka myös aiheuttavat niitä.

Lääkehoidon ohella skitsofreniasairastaville annetaan toisinaan myös psykososiaalista hoitoa, joka voi sisältää tukea antavia keskusteluja, toimintaterapiaa sekä psykoedukaatiota eli tietoa sairaudesta ja sen hoitamisesta.

Kuntoutus

Skitsofrenian kuntoutuksessa neurokognitiivisten vaikeuksien kuntoutustarve tulee tarkasti selvittää, sillä näiden oireiden on todettu ennustavan hyvin paitsi arkipäivän toiminnoissa pärjäämistä, myös myöhempää sosiaalista ja ammatillista pärjäämistä ja sitä kautta elämänlaatua. Kuntoutuksen alkuvaiheessa painotetaan erilaisiin toimenpiteisiin sairauden vaiheesta riippuen.
Sairauden akuutissa vaiheessa keskeisintä on rauhoittava ja turvallinen hoitoympäristö ja oireita lievittävä lääkehoito.
• Toipilasvaiheessa korostuvat tilanteen jäsentely, stressitekijöiden kartoitus, elämän palauttaminen normaaleihin elämään ja lääkehoito.
• Kuntoutusvaiheessa lääkehoidon oheen tarvitaan aktiivisia ja monipuolisia psykososiaalisia hoitomuotoja.Kuntoutuksen prosessiin kuuluvat ryhmäterapiat, joita ovat luovat terapiat, arkielämän taitojen harjoittelu, sosiaalisten taitojen harjoittelu.

Mielenterveyshäiriöt

Ahdistuneisuus --> Paniikkihäiriö

Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelonsekaista tai huolestunutta tunnetilaa, johon liittyy tietoinen tai tiedostamaton huoli jostain nykyhetkeen tai tulevaisuuteen liittyvästä tapahtumasta. Ahdistuneisuuden luonne ja voimakkuus vaihtelevat päivittäisiin stressitilanteisiin liittyvästä jännittyneisyydestä paniikinomaisiin tai järjenvastaisiin pelkotiloihin. Voimakas ahdistuneisuus aktivoi elimistön sympaattisen hermoston.

Ahdistuneisuuteen liittyy usein erilaisia somaattisia oireita:

 sydämentykytystä, verenpaineen kohoamista, suun kuivumista, hengenahdistusta, hikoilua, ruokahaluttomuutta, palan tunnetta kurkussa, vapinaa, huimausta, silmäterien laajenemista.

Pelon ja ahdistuneisuuden tunne on terve ominaisuus, koska se varoittaa ihmistä uhkaavista tilanteista. Heikentäessään ihmisen toiminta- tai vuorovaikutuskykyä ahdistuneisuus voi kuitenkin olla myös psykiatrisen sairauden oire.

Paniikkihäiriölle ovat ominaisia toistuvat paniikkikohtaukset ja jatkuva huoli niiden uusiutumisesta tai kohtausten pelon aiheuttama käytöksen muutos. Kohtauksille on ominaista äkillisyys ja odottamattomuus.

Paniikkikohtausten aikaväli vaihtelee.Niitä voi ilmetä viikoittain tai harvemmin .Paniikkihäiriön diagnoosi edellyttää, että henkilö on huolissaan joko kohtausten toistumisesta tai kohtausten pelko on johtanut paniikkia aiheuttavien tilanteiden välttämiseen. Kun tälläinen on henkilö ei kohtausten pelossa uskalla mennä kauppaan, julkisiin liikennevälineisiin tai muihin sosiaalisiin tilanteisiin.
Usein ahdistuneet henkilöt ovat samanaikaisesti masentuneita ja heillä esiintyy myös unihäiriöitä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, säpsähtelyä ja seksuaalista haluttomuutta.
Ahdistuneisuushäiriöitä ovat lisäksi mm.

• Julkisten paikkojen pelko
• sosiaalisten tilanteiden pelko
• Määräkohtainen pelko eli fobia
• Pakko- oireiden häiriö
• Traumaperäinen stressireaktio

http://www.edu.fi/lukiokoulutus/psykologia/verkkoaineistoja_tuntien_suunnitteluun/persoonallisuus_ja_mielenterveys_ps5

Hoito:

Vaikka paniikkikohtaukset ovat vaarattomia, niiden voimakkuus ja toistumisen pelko edellyttää usein joko lääkehoitoa tai jonkun muotoista psykoterapiaa. Lääkkeiden avulla pystytään tehokkaasti estämään kohtausten toistumista. Lääkkeinä käytetään joko serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia masennuslääkkeitä tai bentsodiatsepiineja ( rauhoittavia). Paniikkihäiriön ensisijaisia lääkkeitä ovat SSRI-masennuslääkkeet.

 Kuntoutus:

Psykoterapiassa keskeisenä on itsehallinta ja opettaa sellaisia taitoja joiden avulla kykenee saavuttamaan omia tavoitteita elämässään sekä välttämiskäytöksen estäminen ja hoito. Ensisijaisena vaihtoehtoina ovat kognitiivinen psykoterapia tai pelkoihin asteittain totuttava käyttäytymisterapia. Paniikkihäiriön kuntoutukseen voidaan käyttää myös fysioterapiaa. Kuntoutus on tehokkainta silloin, kun paniikkihäiriöpotilasta autetaan mahdollisimman monipuolisesti. Psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, jonka tavoitteena on ihmisen liikunta- ja toimintakyvyn sekä voimavarojen vahvistaminen. Paniikkihäiriön kuntoutuksessa käytettäviä fysioterapiamenetelmiä ovat rentoutusharjoitukset, liikunta, hengitysharjoitukset, kehotietoisuus- ja tietoinen läsnäolo-terapiat sekä kosketus. Erilaiset terapiat esim. kognitiivinen käyttäytymisterapia. Paniikki- ja ahdistushäiriöisten kuntoutuskurssit.

Mielenterveyshäiriöt

Elikkäs nyt tutustuimme erilaisiin mielenterveyshäiriöihin ja niiden hoitoon sekä kuntoutukseen.

Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöt ovat hankalia ja vakavia ihmisen persoonallisuudessa, tunne-elämässä ja käyttäytymistavoissa esiintyviä häiriöitä.
Niitä on monenlaisia, ja ongelma on yleinen; n.10 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.

Niille ominaista on ilmeneminen nuorella iällä. Se on syvään juurtunut käyttäytymisen/kokemisen tapa, tämä tekee näistä häiriöistä vaikeat hoitaa. Usein ihminen ei myönnä että hänessä olisi mitään vikaa tai sairautta eikä hakeudu lääkäriin. Ongelmat ilmenevät hänen suhteessaan ympäristöön.

http://improve-health.blogspot.fi/2011/04/mental-health-issues.html

Ihmisellä voi olla ongelmia omien tai muiden tunteiden havainnoinnissa ja tulkitsemisessa, tunneilmaisun voimakkuus, alttius impulsiiviseen käytökseen tai vaikeuksia vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Joskus normaalin käytöksen ja persoonallisuushäiriöiden raja on häilyvä, sillä stressitilassa ihmiselle voi tulla joitakin persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja käyttäytyä. Ei siis kannata pelästyä jos huomaa joskus itsessään persoonallisuushäiriön piirteitä.

Syitä, miksi joku ihminen sairastuu persoonallisuushäiriöön on useita; perinnöllisyys, lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.

Narsistisessa persoonallisuushäiriössä ihmisellä on suuruuskuvitelmia sekä suuri ihailun tarve. Hän keskittyy vain itseensä, on ylimielinen, kokee olevansa muita parempi ja oikeutettu erikoiskohteluun.

Jos ihmisellä on estynyt persoonallisuus, hän on estoinen ihmissuhteissaan, ja ei kestä itseensä kohdistuvaa arvostelua.

Pakko-oireisessa persoonallisuushäiriössä ihmisellä on pakkomielle järjestykseen ja täydellisyyteen. Hän on usein ylitunnollinen, keskittyy tarkasti aikatauluihin ja yksityiskohtiin, sekä omistautuu työlle. Tästä kärsii usein ihmisen perhe- ja ystävyyssuhteet.

Epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä epäilee jatkuvasti muita ihmisiä, esim. puolisoaan pettämisestä. Hän voi tulkita toisten sanomiset ja tekemiset loukkaavina ja uhkaavina. Anteeksi antaminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa.

Epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä (”psykopaatti”) sairastava ei ymmärrä toisten tunteita tai ei kykene ottamaan niitä huomioon. Tällainen ihminen joutuu usein rikosten tielle, eivätkä rangaistukset tehoa häneen, eikä hän osoita minkäänlaista katumuksen merkkejä. Myös aggressiivisuutta ja impulsiivisuutta voi esiintyä (väkivaltaisuus), sekä sitä ettei välitä omasta/toisten turvallisuudesta.

Tässä oli vain muutama esimerkki; täytyy muistaa että erilaisten persoonallisuushäiriöiden kirjo on valtava!

 Persoonallisuushäiriöiden hoito
Persoonallisuushäiriöt ovat hyvin vaikeahoitoisia sillä niihin liittyviä syvään juurtuneita ajatus- ja toimintamalleja on usein vaikea muuttaa. Niiden kanssa voi kuitenkin oppia elämään ja ne voi oppia tuntemaan.

Usein ihminen voi hyötyä psykoterapiasta. Sen päämääränä on oppia tunnistamaan ja hallitsemaan uudella tavalla omien käytöstapojen taustalla olevia ahdistavia tunnemuistoja, sekä oireidensa, tunteidensa ja käyttäytymisensä merkitys ja seuraukset.

Hoitosuhteen tulee olla luottamuksellinen ja tukea antava. Hoito kestää monia vuosia.
Jos oireisiin liittyy vakavaa masennusta/ahdistusta, voi lääkitys olla tarpeen. Mitään tiettyä ”persoonallisuushäiriöpilleriä”, joka parantaisi häiriön ei ole. Sen sijaan lääkehoitoa käytetään masennukseen, ahdistukseen ja pelkotiloihin, joita mahdollisesti esiintyy persoonallisuushäiriön yhteydessä.

 Jos ihmisellä on itsemurha-ajatuksia tai psykoosia voidaan tarvita myös laitoshoitojaksoja.

Monet saavat apua oireisiinsa lääkehoidosta (mm. psykoosilääkkeet, masennuslääkkeet) ja terapioista.

Aluksi hoidetaan henkilön itsensä kokemaa/myöntämää ongelma (esim. ahdistuneisuus, päihdeongelma), jonka jälkeen aletaan hoitaa itse persoonallisuushäiriötä jos motivaatiota löytyy. Ongelmista olisi hyvä opetella puhumaan.
Hoitajan tulisi muistaa että jokainen ihminen on erilainen sairautensa kanssa. Vaikka diagnoosi olisi täsmälleen sama ja lääkitys samanlainen, ihmiset ovat kuitenkin aina yksilöitä ja kokevat sairautensa eri tavoilla. Useimpia pitää lähestyä hellävaraisesti olematta liian tunkeutuva. Hoitajalta vaaditaan myös kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.

Kuntoutus

Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti potilaan kanssa. Hoitajan tulee muistaa, että muutokset tapahtuvat hitaasti. Tulisi edetä pienin askelin. Potilas on tärkeää saada itse motivoitumaan kuntoutumisestaan, sillä ketään ei voi pakottaa muuttumaan ja tekemään muutoksia.
Eli potilaan kuntoutus lähtee etenemään, jos hänet saa ohjattua hoitoon. Tämä voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty, sillä potilas ei usein myönnä ongelmiaan tai edes sairastavansa minkäänlaista sairautta. Ikävä kyllä usein persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei saa hoidettua niin kuin muita mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä.

Mielenterveyshäiriöt

MIELIALAHÄIRIÖ

Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja Masennus

keskeinen oire on mielialan tai mielenvireen muutos, joka voi kestää pidempään. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala on normaali reaktio pettymyksiin tai menetyksiin. Mielialan muutos voi kestää yhtäjaksoisesti vähintään 2–3 viikkoa, usein se kestää kuukausia, joskus jopa vuosiakin.

Mielialahäiriöiden luokittelu perustuu oireiden laatuun, vaikeusasteeseen ja kestoon.

Lähde

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi sairastua minkä ikäisenä vain, yleensä nuorena. On todettu, että perintötekijöillä on osuutensa kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamisessa. Lapsuuden traumaattiset kokemukset tai stressaavat elämäntilanteet saattavat altistaa kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle.

·         Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita;

• Normaalista poikkeavalla tavalla kohonnut mieliala, puheliaisuus, eriasteiset suuruuskuvitelmat, hajanaisuus, keskittymiskyvyttömyys ja sopimaton käyttäytyminen.

Masennustilat vaivaat kaikenikäisiä, mutta yleensä ne ovat alkaneet murrosiässä. Enemmistö depressiivisistä henkilöistä kärsii jostakin muusta psyykkisestä oireyhtymästä, kuten ahdistuneisuus-, persoonallisuus- ja päihdehäiriöistä. Tällöin voi ilmetä paniikkihäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, muita pelkotiloja, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai päihdeongelmia. On tavallista, että psyykkinen oirehdinta alkaa ahdistushäiriöllä, ja depressio kehittyy vasta tämän jälkeen.

·         Oireita masennukseen;

• Masentuneisuus, surullisuus, alentunut kyky tuntea mielenkiintoa/ mielihyvää, väsymys, laihtuminen, painonnousu, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne, vakavammissa tilanteissa kuolemantoiveet sekä itsemurha-ajatukset.

Hoito ja Kuntoutus

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireiden hoitoon käytetään lääkehoidon ja psykososiaalisen hoidon yhdistelmää, keskeisin hoitomuoto on mielialaa tasaava lääkehoito. Lääkehoidolla pyritään tasoittamaan ääripäitä sekä pidentämään oireettomia jaksoja.

Hoidossa on tärkeä yhdistää lääkkeelliset ja lääkkeettömät hoidot yksilöllisten tarpeiden mukaan kokonaisuudeksi, joka tukee hoitoa.  

Yksilö-, pari- ja ryhmäterapiat sekä psykoedukaatio (potilaalle ja lähipiirille pyritään saamaan samanlainen näkemys sairaudesta ja sen ilmenemisestä) on tärkeä osa kuntoutumista.

Mikäli avohoito on akuuttivaiheessa riittävää, tulee säännöllisiä tapaamisia olla 1-2 viikon välein, useamminkin mikäli itsemurha riski on liian suuri.

Seurantatapaamisissa arvioidaan hoidon tehoa käyttämällä masennus oireita määrittäviä mittareita sekä mielialapäiväkirjaa.

Omaiset ja potilaan muu lähipiiri tulisi ottaa mukaan hoitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiin.
Mielestäni kuntoutusta/kuntoutumista on jo se, että sairastunut henkilö saadaan hoitoon.

Lähde

Masennuksen hoitoon käytetään psykoterapiaa/ terapeuttista keskustelua, lääkehoitoa, joillekin on hyötyä sähköhoidosta, kirkasvalohoidosta tai transkraniaalista magneettistimulaatiohoitosta (TMS), myös lepo on tärkeää. Liikunta on myös hyvä hoitomuoto, mutta se ei korvaa edellä mainittuja hoitomuotoja.

Akuuttihoidon tavoitteena on oireettomuus, jatkohoidon tavoitteena taas oireiden poissa pysyminen sekä ylläpitohoidolla pyritään estämään uuden sairausjakson puhkeaminen.

Masennuksen eri tukimuotoja on mm. arkitoimintojen ja säännöllisen päivärytmin ylläpito, stressin välttäminen, realististen suunnitelmien luominen.