Aistivammaisuus ja ohjaaminen

Näkövammaiset (Suomessa 80 000)

Pohdimme missä kaikessa näkövammaisilla voi olla vaikeuksia arjessa ja päivittäisissä toiminnoissa.
Vaikeuksia voi esiintyä esimerkiksi liikkumisessa sekä kotona että myös kodin ulkopuolella. Haastetta tuo liikenne ja hankala sää sekä kulkeminen vaikka kaupungissa. Myös suunnistaminen vaikka kauppaan voi olla erityisen vaikeaa. Näkövammaisen pitäisi voida tunnistaa missä on suojatie, missä on turvallista liikkua, missä on rakennusten ovet ja sisäänkäynnit. Kuulo- ja tuntoaistin avulla pitäisi olla tarvittavat tiedot saatavilla (mm. hissin painikkeet- mihin kerrokseen haluaa mennä).
Kaupungeissa voisi olla enemmän koho-opasteita, pistekirjoitusta, ja vaikka ääniopasteita.
Aloimme miettimään, että emme ole nähneet omalla paikkakunnallamme mitään edellämainituista, eikä aistivammaisia ole otettu juuri mitenkään huomioon. Tähän pitäisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Suojatie pitäisi olla havaittavissa kaikkien aistien avulla (äänimerkki, suojatien varoitusalue, liikennemerkki).



Kuvan lähde: Täältä

Kotona haastavaa voi olla siivoaminen, huonekalujen järjestys, ruuan laittaminen, pyykin pesu (pyykin lajittelu, pesuaineen määrä, pesuohjelman valitseminen), tiskaaminen ja muut arjen askareet.
Myös asioiminen julkisissa paikoissa voi olla haastavaa (esim. Kelassa, ruokakaupassa, ravintolassa..) koska esteettömyyttä ei monesti ole otettu huomioon.
Hoitajan pitäisi aina muistaa, että näkövamma on jokaisella yksilöllinen ja ihmiset kokevat sen eri tavoin. Vaikka rakennus on rakennettu esteettömästi, ihminen ei välttämättä koe sitä esteettömäksi.


Näkövammaisen ohjaaminen

Jos ihmiseen on vaikea saada kontaktia voi fyysistä kosketusta käyttää apuna (esim. olan koskettaminen- hälventää pelkoja ja stressiä, ja silloin saa ihmisen huomion).
Myös ohjauksessa voi käyttää kosketusta, vaikka kun ohjataan menemään portaat alas.
Hoitajan tulisi kannustaa potilasta käyttämään rohkeasti muita aistejaan, mm. tekemään käsillään enemmän.
Heikkonäköisien ohjauksessa voi hyödyntää suurennettuja kuvia ja erilaisia kontrasteja.
Ohjauksessa tulisi aina muistaa kertoa mitä tapahtuu ja mitä nyt tehdään (nyt ollaan ruokasalissa, mennään pöydän ääreen istumaan, tässä on lautanen, ja tässä on lusikka. Ruoaksi on tänään maukasta kalakeittoa ). Ohjauksen tulee olla hyvin yksityiskohtaista ja selkeää, koska sen pohjalta näkövammainen luo kuvan ympäristöstään ja hän pystyy paremmin hahmottamaan tilanteen.
Ei saa kuitenkaan turhaan passata ja tehdä puolesta. Lähtökohta on kuntouttava työote, joten ihminen tekee itse sen minkä pystyy.
Asioiden havainnollistaminen on myös tärkeää, esineiden kautta, jotta ihminen saa konkreettisesti tutustua tilanteeseen.
Tarvittavan ajan antaminen on tärkeää. Ihminen toimii paljon hitaammin jos hänellä ei ole näkökykyä, koska 80% informaatiosta saadaan juuri näkökyvyn avulla.

Kuvan lähde tästä

Hoitajan tulee aina selvittää onko näkövamma ollut potilaalla syntymästään lähtien vai onko se tullut
jossain elämän varrella
(tapaturma/onnettomuus/sairaus). Ihmisen on vaikeaa sopeutua elämään sokeana, jos hän on jo oppinut elämään näkökykyisenä. Mutta toisaalta hänellä on jo mielikuva siitä miltä ihminen/eläin näyttää, värit, oma koti, työpaikka, ympäristö, puisto.. Tällöin hoitaja voi kuvailla ihmiselle ympäristöä potilaan halutessa (nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta, äsken meni ohi punainen porsche).
Kokeilimme koulussa ihan käytännössä näkövammaisena kulkemista ja myöskin näkövammaisen ohjaamista, eli toinen laittoi huivin silmille ja eikun menoksi! Näkövammaisena liikkuminen oli tosi pelottavaa, kun ei tiennyt missä oli ja minne oli menossa. Hissin nappuloiden painaminen oli vaikeaa ja portaissa kulkeminen aivan kauheaa. Huomasimme että se toinen ihminen siinä vierellä oli kullan arvoinen, joka varoitti kynnyksestä ja portaiden alkamisesta. Oli myös jännä huomata, että kun ei nähnyt mitään niin kuuloaisti terävöityi kummasti. Myös toisten oppilaiden juttelu kuului ihan eri tavalla ja ilmastoinnin hurinat yms. 
Tulevassa työssämme on hyvä huomioida se että kun ohjaa näkövammaista, se vaatii todella isoa luottamusta näkövammaiselta lähteä vieraan ihmisen kanssa esim. asioimaan kaupungille. Olisikin hyvä jos hoitaja loisi aina asiakkaisiin luottamuksellisen suhteen.
Näkövammaisen ohjaaminen oli yllättävän haastavaa. Piti huomioida ympäristössä sellaisia asioita jotka on itselle ihan arkipäivää, kuten juuri ne kynnykset ja ovien karmit tai maassa olevat johdot yms. Portaissa ohjatessa hoksasimme että on ohjaajalle sekä ohjattavallekin mielekästä jos portaissa on kaide, niin näkövammaisen kulkee reunassa, toinen käsi kaiteeseen turvaten ja toinen käsi ohjaajan kädessä.


 Apuvälineet

Hoitajan tulisi mahdollistaa näkövammaiselle kaikki tarpeelliset apuvälineet.
Niitä on esimerkiksi valkoinen keppi, jonka kanssa voi liikkua eri ympäristöissä turvallisesti.

Kuvan lähde: Täältä

On myös olemassa erilaisia suurennuslaseja sekä näkövammaisille tarkoitettuja vaakoja, verenpainemittareita, lääkeannostelijoita, suurentavia peilejä sekä puhelimia. Kelloja on puhuvia malleja sekä sellaisia missä on pistemerkinnät. Kirjoittaminenkin on mahdollista pistekirjoitusvälineillä. Muistiinpanoja voi äänittää sanelimeen. Lapsille on olemassa erilaisia    pelikortteja, leluja ja pelejä.
Näkövammaisen on mahdollista saada myös opaskoira, joka auttaa päivittäisissä toimissa.



KUULOVAMMAINEN

Kuunteluolosuhteilla on suuri vaikutus arkipäivän sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Esimerkiksi asiointitilanteissa huonot kuunteluolosuhteet saattavat aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Kuuntelutiloihin voi liittyä seuraavia ongelmia:
Jos kuuntelutilanteessa on liikaa taustamelua, tai avarassa tilassa kaikuu,joka vaikeuttaa kuulemista,ongelma voi olla myös jos apuvälineitä ei ole tarpeeksi.
Erityisen hankalaa kuulovammaisille ovat asiakaspalvelupisteet.

Kuulovammaisen ohjaaminen

• Ilmeet ja eleet
• viittomakieli/ tukiviittomat
• kuulokoira
• huulilta lukeminen
• tekstistä lukeminen

Apuvälineet

Kuulon apuvälineet helpottavat kuulovammaisen elämää ja arkipäivän asiointia. Kuulovammainen pystyy apuvälineiden avulla asumaan kotona helpommin ja turvaliisuuden tunne lisääntyy. Myös yhteydenpito läheisiin ja ystäviin tulee mahdolliseksi.                      
Apuveälineet korvataan vaikeasti vammaisille henkilöille.  
Julkinen terveydenhuolto vastaa lääkinnällisestä kuntoutuksesta, joka sisältää apuvälinehuollon. Keskussairaalan kuulokeskuksessa arvioidaan apuvälineen tarve ja annetaan käyttöön seuraavia apuvälineitä:

Kuvan lähde tästä

Kuulokoje

FM-laite

Täristinherätyskello

Puhelinvahvistin

Kaula- tai tyynysilmukka

Infrapunalaite radion tai tv:n kuunteluun

Itkuhälytin

Kommunikaattori

                                                                                          

Keskussairaalan apuvälinehuoltoon kuuluu myös apuvälineen käytön opetus ja laitehuolto. Joillakin paikkakunnilla myös terveyskeskus luovuttaa kuulovammaisen apuvälineitä.

 

"Tunne- ja vuorovaikutustaidoilla elämä sujuvammaksi"- luento

Pohdintoja ja ajatuksia luennolta.

Tässä lähde

• "Ensinmäinen ihmissuhde pitää aina solmia oman itsensä kanssa". Itsensä pitää oppia tuntemaan ja omia tunteita pitää oppia tunnistamaan ja ilmaisemaan.
• Oma itse pitäisi olla tärkein elämässään (ei se mitä muut ajattelee, vaan se mitä itse ajattelee/tuntee). Jokainen kuitenkin haluaa olla hyväksytty; tulla nähdyksi ja kuulluksi.
• Jos elämässä tapahtuu kurjia asioita, tunteet pitää tiedostaa. Elämän kuuluukin välillä sattua. Tunteita kuuluu näyttää! Jos kaikki tunteet patoaa sisäänsä, se vie kauheasti energiaa ihan. Tai jos tunteet purkaa vihaan (huutaa toiselle), siitä ei ole mitään hyötyä.
• Tunteet ei koskaan valehtele. Tunteet on puhtain ja aidoin osa itsestä.
• Jos tunteita ei ilmaise, voi tulla tunnelukkoja. Täytyy muistaa että tunteet ei häviä minnekään kun niitä ei ilmaise, vaan ne kertyy sisälle ihmiseen. Tästä johtuen voi tulla erilaisia vaivoja kuten päänsärkyä, ihottumaa, vatsakipua..
• Ihminen peilaa helposti itseään toisiin ja toisten reaktioihin. Esimerkiksi jos on vaikka kauhean innoissaan jostakin, ja ei saa toisilta vastakaikua.
• Täytyy muistaa se, että kukaan ihminen maailmassa ei saa sinua suuttumaan. Ihminen voi itse päättää tunteistaan ja valita miten reagoi, mitä tunteita lähtee ruokkimaan.
• Koskaan ei voi miellyttää kaikkia ihmisiä. Se ei vain ole mahdollista. Tärkeintä on rakastaa itseään ja tiedostaa omat tunteensa.



Kuvan lähde tästä

• Jokaisen pitää tajuta se, että vain itseään voi muuttaa! Itseään muuttamalla voi sitten muuttaa toisia.
• Pitää myös muistaa kuunnella toisia ihmisiä aidosti, ja varoa keskeyttämistä sekä omien kokemusten kertomista. Näin osoittaa että arvostaa toista ja haluaa oikeasti kuunnella.
• Kun pitää kertoa toiselle vaikka negatiivistakin kritiikkiä, tulisi muistaa puhua "minä" muodossa (Minusta tuntuu että..). Jos puhuu " sinä" muodossa (Kun sinä ei koskaan..) toinen asettuu helposti vain puolustuskannalle ja riidan ainekset ovat kasassa.

 

Esteettömyys

Tämän päivän aiheena oli esteettömyys.
Esteettömyys on esimerkiksi tilojen toimivuutta, turvallisuutta ja miellyttävyyttä. Siihen liittyy myös helppokäyttöisyys ja loogisuus (mm. apuvälineet) riippumatta siitä millainen henkilön toimintakyky on. Lisäksi palvelujen saatavuus, välineiden käytettävyys, tiedon ymmärrettävyys (aistivammaiset) ja mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.
Esteettömyys parantaa ihmisten yhdenvertaisuutta, edistää ihmisoikeuksien toteutumista ja vähentää syrjäytymistä/syrjintää. Esteettömyys on myös kansalaisten osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun.
Ihmisten asenteet liittyvät läheisesti esteettömyyden toteuttamiseen käytännössä. Esteettömyys edistää ihmisen itsenäisyyttä ja omatoimista suoriutumista päivittäisistä toiminnoista (mm. itsenäinen asuminen).
(lähde: esteeton.fi ja invalidiliitto.fi )
Menimme Kauppakeskus Pasaatiin miettimään, miten esteettömyys on otettu huomioon, ja miten esimerkiksi pyörätuolilla mahtuu kulkemaan sisätiloissa.


Hissillä pääsee kulkemaan helposti eri kerroksiin.

Invahissillä voi helposti välttää portaat.

Sisään pääsee helposti luiskien avulla,
ovi oli moottoroitu mikä
 helpottaa pyörätuolilla kulkemista.



Löysimme myös esteitä liikkumiselle:



Kun palasimme takaisin kouluun, huomasimme että monesti
 jalkakäytävän reuna oli liian korkea,
 mikä hankaloitti liikkumista mm. pyörätuolilla.

Periaatteessa oli hyvä kun luiska löytyi portaista,
 mutta tämä luiska on aivan liian jyrkkä! 

 










 

Maasto on välillä hankalaa liikkua ja asfaltti huonokuntoista.
Tästäkään ei pääsisi liikkumaan itsenäisesti pyörätuolilla.

Liikuntavammaisuus

Tutustuimme tunneilla liikuntavammaisuuteen. Liikuntavammainen on henkilö, jolla on joko ala- tai yläraajojen puutos tai jollakin tapaa liikkumista rajoittava vamma/sairaus (esim. cp-vamma, lihassairaus, selkäydinvamma, raajan puutos/amputaatio, neurologiset sairaudet (MS, Parkinson), tapaturmat).

CP- vamma (Cerebral Palsy)

Kuvan lähde tästä

=Sikiöaikana tai varhaislapsuudessa tapahtunut vaurio liikettä säätelevillä alueilla. Vamma on elinikäinen ja parantumaton.

CP-vammaisella ihmisellä voi olla vaikeuksia motoriikassa ja monia liitännäisongelmia, kuten ongelmia aistitoiminnoissa, puheessa ja kommunikaatiossa, sekä syömisessä ja kognitiivisissa toiminnoissa (huom! CP-vammoja voi olla eriasteisia).

Koska vaurio tapahtuu niin varhain, oirekuva muuttuu yleensä lapsen kasvaessa.

CP-vamma voi aiheuttaa myös monia sosiaalisia ongelmia, kuten kuolaamista ja painon sekä pituuskasvun hidastumista.

CP- vamman muodot

-Spastinen (kohonnut lihasjänteys)
- Ataktinen (lihasten yhteistoiminnan vaikeus)
-Dyskineettinen (kontrolloimaton liike (atetoosi) ja dystonia (lihasjänteiden vaihtelu))

Lähihoitajan pitää huomioida työssään mm. CP- vammaisen kuntoutuksen suunnittelu. Tarkoitus on toteuttaa asiatuntijoiden (fysioterapeutti, toimintaterapeutti, ravitsemusterapeutti, puheterapeutti..) antamia ohjeita. Hoitajan tulee olla myös selvillä kehitysvamman vaikeusasteesta; olisi todella loukkaavaa kohdella täysin älyllisesti toiminnallista ihmistä kuin lasta. Vaikka ihmisellä olisi todella pahasti liikkumista haittaava CP-vamma, hän voi olla älyllisesti täysin toimintakykyinen.
Tavoite voi olla mm. mahdollisimman normaalin elämän mahdollistaminen (asunnon muutostyöt).
Hoitaja voi mahdollistaa cp-vammaiselle ihmiselle myös kaikki hänen arkeaan helpottavat apuvälineet.

Kuvan lähde tästä

 

Lasten liikuntasuositukset

Tässä lähde

Kuvan lähde tästä

Tänään päivän aiheena oli lasten ja nuorten liikuntasuositukset.

Lapsen kasvua, kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tuetaan liikunnan ja leikin avulla jokapäiväisessä arjessa niin lapsen kotona kuin päivähoitopaikassa/koulussakin. Hoitajan tulisi aina muistaa se, että aktiivisesti liikkuvasta lapsesta kasvaa todennäköisemmin paljon liikkuva aikuinen.
Lasten tulisi harrastaa reipasta liikuntaa noin kaksi tuntia päivässä, esim. leikit, päiväkoti- ja koulumatkat.
Liikunnan tulisi olla monipuolista ja laadukasta, sekä tapahtua eri ympäristöissä. Tämä on lapselle myöskin luonnollista, sillä ei lapsi jaksa keinua tuntikausia, vaan säntää jo puuhailemaan muuta. Leikkiä voi monenlaisissa ympäristöissä mm. metsässä, eikä vain asfaltilla kerrostalon pihalla. Myös lapsen mielikuvitus pääsee oikeuksiinsa monipuolisessa ympäristöissä. Samalla lapsen motoriset taidot kehittyvät.
Hoitajilla on velvollisuus suunnitella lapsille monipuolista tekemistä. Toiminnan tulisi olla suunnitelmallista ja tavoitteellista sekä etukäteen suunniteltua, jotta lapsi saisi siitä eniten hyötyä (ns. liikuntakasvatus).
Turvallisuus ennen kaikkea! Ympäristön tulisi olla lapselle mahdollisimman mieluinen ja kannustaa liikkkumaan! Esim. värit ja erilaiset materiaalit, musiikki sekä se että hoitajat motivoi ja on toiminnassa mukana innostaa lapsia liikkumaan. Lapsille tulisi myös opettaa kädestä pitäen miten toimia turvallisesti eri ympäristöissä ja yhteistyössä muiden lasten kanssa.
Päiväkodissa tulisi olla helposti saatavilla liikkumisvälineitä, mm. palloja, hyppynaruja, liukureita ja  pulkkia, eri vuodenaikojen mukaan.Välineitä tulisi myös olla tarpeeksi monta jotta kukaan ei jää ilman. Lasten tulisi myös oppia jakamisen jalo taito; kädestä ei saa ottaa, eikä joka kerta saa haluamaansa. Lasten tulisi saada käyttää välineitä myös itsenäisesti jotta luovuus kehittyy.
Hoitajan tulee myös olla aktiivisesti yhteistyössä lapsen/nuoren vanhempien kanssa. Vanhemmilla on ensisijaisesti vastuu oman lapsensa kasvattamisesta, sekä he myöskin tuntevat lapsensa parhaiten.
Vanhempien mielipiteitä tulisi kuunnella ja kannustaa harrastamaan lapsen kanssa liikuntaa myös kotona.

Kouluikäisille lapsille on olemassa omat fyysisen aktiivisuuden suosituksensa. Se kiinnittää huomiota liikunnan laatuun, määrään, toteuttamistapoihin, sekä liikkumattomuuteen/paikallaan oloon.

Kuvan lähde tästä

Niiden mukaan kaikkien 7-18-vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti. Ikä tulisi ottaa tässä huomioon, ei 7-vuotiaalta voi odottaa samaa kuin 17- vuotiaalta.
Nykyään lapset istuvat liian paljon, katsellen tv:tä ja pelaillen pelejä. Koulumatkat mennään autolla; ei kävellen tai pyörällä. Nuoret juttelevat enemmän netissä, sen sijaan että tapaisivat ja menisivät vaikka kahville.
Liian moni lapsi on nykyään ylipainoinen ja masentunut ja fyysinen kunto on heikko.
Suositusten mukaan yli 2 h istumajaksoja tulisi välttää. Median ääressä saisi viettää korkeintaan 2 h päivässä.
On hyvä muistaa että liikuntaa tarvitaan viikon jokaisena päivänä. Nuori on voinut jo löytää itselleen sopivan tavan liikkua, ja hänelle on jo muodostunut käsitys itsestään liikkujana. Nuorta voi kannustaa kokeilemaan erilaisia liikuntamuotoja.
Päivittäisen liikunnan tulisi sisältää myös rasittavaa liikuntaa, jossa hengästyttää ja syke nousee.
Aina pitää muistaa se, että liikunnan tulisi olla hauskaa ja tuottaa iloa ja elämyksiä.

 

Viikossa tulisi harjoittaa lihaskuntoa, liikkuvuutta ja luiden terveyttä edistävää liikuntaa noin 3 krt. Hyviä liikuntamuotoja tässä on mm. lihaskuntoliikkeet, kuntopiiri ja jumppa. Hyvää luustoliikuntaa on erilaiset hypyt ja nopeita suunnanmuutoksia sisältävät leikit, pelit ja urheilulajit. Myös venyttely on hyvä muistaa aina.

Mitä vaikutuksia liikunnalla on lasten ja nuorten kehitykseen?
Lapsen kehitykseen kuuluu olennaisesti liikunta.  Kun lapsi liikkuu hänen elimistönsä saa samalla normaalin kehityksen kannalta välttämätöntä kuormitusta. Samalla lapsen lihakset ja lihasvoima kehittyy ja lisääntyy sekä liikunta vahvistaa sidekudoksia, jänteitä sekä luukudosta. Myös hengitys- ja verenkiertoelimistö kehittyy, kun lapsi touhuilee ja liikkuu hengästymiseen asti.
Liikkuessa lapsi kehittyy myös motorisesti. Tämä kuitenkin edellyttää uuden oppimista ja useaan kertaan toistamista erilaisissa ympäristöissä.
Lapsen hyvinvointiin kuuluu tietenkin myös monipuolinen ravinto sekä riittävä uni ja lepo.
Kun lapsena liikkuu paljon ja omaksuu liikunnallisen elämäntavan, todennäköisesti välttyy aikuisena mm. ylipainolta, tyypin 2 diabetekselta, sydän- ja verisuonitaudeilta, sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksilta.
Myös hermosto kehittyy, kun lapsi oppii uusia taitoja. Tähän liittyy myös se, että lapsi oppii tunnistamaan kehon osia, kehon eri puolet (oikea ja vasen), sekä kehon ääriviivat. Samalla myös tiedolliset (kognitiiviset) taidot kehittyvät, sekä itsetuntemus kasvaa. Lapsi liikkuu havaitakseen ja havaitsee liikkuakseen.
Nuorten hyvinvointi ja itseluottamus kasvaa, sekä paino pysyy normaalina. Myös opiskelu on helpompaa. Keho pysyy kunnossa ja hyvinvoivana. Liikunnalla on myös myönteisiä vaikutuksia lapsen/nuoren sosiaaliseen kehitykseen. Se mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden kanssa, toisten kanssa työskentelyn ja uusien sosiaalisten suhteiden luomisen.
Myös kestävyyskunto, veren rasva-arvot, verenpaine, aineenvaihdunta, luuston terveys, henkinen hyvinvointi ja oppiminen paranevat kun liikkuu.

Miten näitä edellä mainittuja suosituksia voisi sitten toteuttaa käytännössä?
Päiväkodissa hoitajat voisivat suunnitella etukäteen toimintaa ja hyödyntää liikkumiseen erilaisia ympäristöjä (piha, liikuntasali, puisto, retket, sisätilat..). Vain mielikuvitus on rajana. Lapsen tulisi saada olla ulkona joka päivä useampi tunti. Toiminnan ei aina tarvitse olla ohjattua, yleensä lapset keksivät itsekin tekemistä ja leikkejä.

Kuvan lähde tästä

Päiväkodin piha ja sisustus tulisi olla mielenkiintoinen ja monipuolinen mikä kannustaa lapsia liikkumaan ja leikkimään. Jos leikki/liikkumisvälineillä on jokin varasto, lasten tulisi saada hakea haluamiansa välineitä vapaasti, kunhan muistaa palauttaa käytön jälkeen. Päiväkotiin tulisi hankkia monipuolisesti leikkivälineitä (hernepusseja, palloja, pulkkia, hiekkaleluja..).
Hoitajat voisivat keskustella vanhempien kanssa liikkumisen tärkeydestä, ja kertoa vinkkejä kotona liikkumiseen ja lapsen motivoimiseen.
Koululaisia tulisi kannustaa liikkumaan enemmän välitunneilla. Voi vaikka hyppiä hyppynarulla, pelata jalkapalloa, tai alkaa vanhoja kunnon leikkejä kuten rosvoa ja poliisia tai tervapataa. Myös lukujärjestykseen voisi mahduttaa enemmän liikuntatunteja.
Yläkoulussa meilllä oli sellainen taisto- lihaskuntokamppanja, jossa nuoria kannustettiin liikkumaan niin vapaa-aikana kuin koulussakin. Siinä jokaiselle jaettiin vihkonen jossa oli treenivinkkejä noin kuuden viikon ajaksi. Siinä esiteltiin liikkeitä ja kannustettiin haastamaan itsensä ja parantamaan tulostaan. Tällaisia tempauksia pitäisi mielestäni olla enemmänkin nuorille. Myös kaikenlaisten ilmaislipukkeiden jakaminen vaikka kuntosalille voisi innostaa nuoria liikkumaan enemmän.

Tässä vielä linkki hyödylliseen sivustoon!
 

Kuntoutuksen arvot

 

Nyt olisi aiheena työyhteisön arvot.
Aloitetaan siitä, mitä tarkoittaa organisaatiokulttuuri. Meistä jokainen on varmasti mennyt joskus aivan vieraalle työpaikalle, vaikka työharjoitteluun tai kesätöihin. Silloin työpaikan organisaatiokulttuuri näkyy aika selkeästi; minkälaisen ensivaikutelman saat työpaikasta, tai miten sinut otetaan vastaan "työporukkaan". Jokainen myös katsoo työpaikan ulkoisia puitteita, sisustusta, siisteyttä jne. Aika nopeasti myös huomaa, miten työntekijät suhtautuvat toisiinsa, millainen tunnelma työpaikalla on ja miten hommat hoituvat (työpaikan yhteiset ajattelu- sekä toimintatavat, yhteiset pelisäännöt).
Yleensä työpaikoilla on myös tietynlaisia arvoja, joiden pitäisi näkyä myös työnteossa. Arvoja on usein mietitty esimerkiksi tiimipalavereissa. Tällainen arvo voisi olla vaikka kuntouttava työote. Arvoista kiinnipitäminen ja niiden toteuttaminen on jokaisen vastuulla työpaikalla!
Organisaatiokulttuuriin liittyy myös tietyn ammattialan perusfilosofia; hoitoalalla se voisi olla vaikkapa hoitajan eettiset ohjeet, joita kaikki hoitajat pyrkivät noudattamaan.
Työyhteisön muodostavat samassa organisaatiossa toimivat ihmiset. Organisaatiokulttuuriin liittyy siis läheisesti arvot, uskomukset, asenteet sekä perinteet. Nistä voi olla joskus aika vaikea päästä ns. kehittymään eteenpäin, jos kaikki pitävät itsepintaisesti omista näkemyksistään kiinni.
Työpaikoilla on usein selvä hierarkia, esimerkiksi vaikka sairaalassa (lääkärit--osastonhoitajat--sairaanhoitajat--lähihoitajat--..jne). Organisaatiokulttuuriin kuuluukin se, että on ns. johtaja ja työntekijät.
Mutta hyvä asia on se, että oman työpaikan organisaatiokulttuuria voi ja pitääkin kehittää. Työpaikalla voidaan esimerkiksi miettiä sitä, miten työntekijät kokevat organisaatiokulttuurin ja mitä sen haluttaisiin olevan.

No, mitä sitten tarkoittaa sanonta: "jos toimii vastoin organisaatiokulttuuria, on kuin yrittäisi narulla työntää"?

Tässä kuvan lähde

Mielestäni se tarkoittaa sitä, että yhteisistä pelisäännöistä ja arvoista pitää pitää kiinni, ja tämä on kaikkien vastuulla. Muuten työyhteisö ei voi hyvin, eikä saavuta toivottua tulosta. Otetaanpa esimerkiksi se, että työpaikan (esim. hoivakoti) yhteinen arvo on kuntouttava työote. Jos kaikki hoitajat eivät toimi tämän arvon mukaan, asukkaat kärsivät. Jos heitä ei esim. kävelytetä päivittäin, toimintakyky laskee silmissä. Tämä on kuin yrittäisi "narulla työntää". Näin asukkaiden toimintakyky ei voi edetä, vaan se laskee ja heikkenee nopeasti.
Seuraavaksi muutama esimerkki työyhteisössä tehdyistä arvovalinnoista. Työyhteisön arvot esim. määrittelevät sen miten kuntouttava työote ymmärretään ja toteutetaan. Pitää muistaa se että sanat ja teot kuuluvat yhteen; arvot ovat valintoja jotka näkyvät teoissa.
Arvoihin liittyy läheisesti myös etiikka (mikä on oikein/väärin). Eettiset arvot ohjaavat moraalisia ja eettisiä valintoja.
Mieleeni tuli monia eettisiä kysymyksiä, mm. hoitajien kiire. Ei ole aikaa hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisi. Jokaiselle potilaalle/asukkaalle ei välttämättä jää henkilökohtaista aikaa jutella hoitajan kanssa ja kertoa kuulumisista tai huolista. Helposti hoito jää keskittymään vain siihen fyysiseen puoleen (perushoito) eikä niinkään psyykkiseen tai sosiaaliseen puoleen, jotka ovat aivan yhtä tärkeitä ottaa huomioon.
Tällaiset eettiset kysymykset johtavat siihen, että hoitajilla on kauhea stressi, joka voi johtaa kaikenlaisiin terveysongelmiin. Hoitajien stressi vaikuttaa potilaisiin, ja kierre on valmis. Hoitaja voi kokea voimattomuutta tällaisessa tilanteessa. Joskus työpaikalla voi olla käytössä vanhat rutiinit, jolloin yksittäisen hoitajan (vaikka vastavalmistuneen) arvot voivat olla erilaiset tai jopa ristiriidassa. Jos vaikka yksi hoitaja ei työvuoronsa aikana kävelytä/kuntouta asukasta, muiden tekemä työ voi mennä hukkaan ja kuntoutuja saa ristiriitaisia ohjeita.
Myös potilaiden itsemääräämisoikeus on yksi eettinen kysymys. Esim. jos dementoitunut potilas ei suostu ottamaan lääkkeitä, sanotaanko hänelle, että ne ovat karkkeja? Tai jos asukas ei suostu lähtemään pesulle, pakotetaanko hänet pesulle, tai uhkaillaanko sillä että hän joutuu ulos hoivakodista, jos ei suostu lähtemään pesulle? Tietenkin jokainen hoitaja on erilainen, mutta jokaisen tulisi miettiä omalle kohdalleen, onko tämä eettisten periaatteiden mukaista toimintaa.

                                                                                            ( tässä kuvan lähde:  )              
Sitten mennäänkin yhteiskunnan arvoihin. Ne näkyvät mm. lainsäädännöissä ja rahoituksessa. Jos esim. yhteiskunta näkee että kuntoutustoiminta on kannattavaa toimintaa, sitä tuetaan ja rahoitetaan.
Suomalaisia arvoja on aina ollut ahkeruus, työnteko sekä yrittäminen. Myös itse pärjääminen, koulutus, äänestäminen ja vähäosaisten auttaminen koetaan tärkeiksi asioiksi. Ympäristöstä huolehtiminen on myös tärkeää suomalaisten mielestä. Myös terveyttä sekä hyvinvointivaltiota arvostetaan suuresti.
Mielestäni on hyvä että suomalaiset eivät arvosta esimerkiksi rahaa, valtaa tai mainetta, vaan suomalaisten arvot on maalaisjärjellä mietittyjä.
Mietin vaan, että jos suomalaiset kuitenkin arvostavat hyvinvointivaltiotamme, miksi sitten valitetaan aina suurista veroista, vaikka ne mahdollistavat esim. julkisen terveydenhuollon.
On hyvä että ahkeruutta ja työntekoa arvostetaan. Myös ympäristöstä huolehtiminen on todella tärkeä asia, sillä näin mahdollistamme sen, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia kauniista suomalaisesta ja puhtaasta luonnosta.

Entä mitä sitten ovat kuntoutuksen arvot?
1) onnellisuus
Onnellisuuskin on suhteellista. Se ei liity siihen että on paljon omaisuutta tai rahaa. Sen sijaan kuuluminen yhteisöön ja hyvät ihmissuhteet lisäävät onnellisuutta. Kuntoutuksessa pyritään siihen että ihminen olisi onnellinen.

2) vapaus
Kuntoutumisessa ihmisellä on aina tietty vapaus. Pyritään siihen, että hän olisi itse osallisena prosessissaan, asettaisi tavoitteita ja suunnittelisi kuntoutumistaan. Hänellä on myös vapaus tietää kaikista eri vaihtoehdoista. Hän on myös yhtälailla vapaa kieltäytymään avusta.

3) oikeudenmukaisuus

Kuvan lähde

Monesti mm. kuntoutuspalvelujen saaminen on epäoikeudenmukaista. Välillä kuntoutujaa ei kuunnella häntä itseään koskevissa asioissa.

4) tasa-arvo
Jokaisen kuntoutujan tulisi olla samanarvoinen.

Myös itsemääräämisoikeus, asiakaslähtöisyys, elämänlaatu, itsenäisyys, ja osallisuus sekä asiakkaan kunnioitus yksilönä ovat mielestäni todella tärkeitä kuntoutuksen arvoja.

Kuntoutuksen neljä toiminta-aluetta

Tunnilla käytiin läpi kuntoutuksen neljää toiminta-aluetta.

Ne ovat lääkinnällinen kuntoutus, sosiaalinen kuntoutus, ammatillinen kuntoutus ja kasvatuksellinen kuntoutus.
Lääkinnällisen kuntoutus on terveydenhuollon järjestämää kuntoutusta. Kuntoutuspalveluja antavat terveyskeskukset ja sairaalat, missä lääkäri toteaa yhdessä asiakkaan kanssa kuntoutustarpeen. Kuntoutus alkaa ainostaan lääkärin lähetteellä. Lääkinnälliseen kuntoutukseen eivät kuulu lääkkeet.
Lääkinnällisen kuntoutuksen osa-alueita on:

• sopeutumisvalmennus ( Tämän avulla pyritään sopeuttamaan kuntoutujaa ja hänen lähesiään vamman tai haitan tuomiin elämänmuutoksiin.)
• laitoskuntoutus ( Tietyn ajanjakson aikana yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa laitoksen järjestämää kuntoutusta.)
• kuntoutusohjaus ( Tukee ja auttaa kuntoutujaa ja läheisiä kuntoutuksen käynnistämisessä.)
• terapiat ( Terapiat ovat avo- ja laitoskuntoutusta.Muotoja ovat fysioterapia mm. ratsastusterapia, toiminta-,puhe- ja psykoterapia.)
• kuntoutustutkimus ( Tänne ohjautuvat kuntoutujat joiden tilanne on haastava ja elämänhallintaa vaikeuttavat fyysiset, sosiaaliset, henkiset ja psyykkiset vaikeudet.)
• apuvälinehuolto ( Tavoitteena kuntoutujan omatoimisuuden ja toimintakyvyn lisääminen sekä pysyminen ennallaan.)

Sosiaalinen kuntoutus on selviytymistä päivittäisistä vuorovaikutussuhteista, omista rooleista.Sekä kuntoutuksella pyritään parantamaan sosiaalista toimintakykyä. Kuntoutuksessa keskeisintä on kuntouttava sosiaalityö ja työskentelyote.

Ammatillinen kuntoutuksen tarkoituksena on parantaa sekä ylläpitää kuntoutujan toiminta-ja työkykyä.
Ammatillisen kuntoutuksen muotoja ovat mm.

• ammatinvalinnanohjaus
• kuntoutustutkimus
• työhön valmennus
• ammatillinen koulutus
• työvoimaneuvonta

Kasvatuksellinen kuntoutus

Kasvatuksellinen kuntoutus kohdistuu lapsiin ja nuoriin. Se sisältää aina fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen ja henkisen tarpeen. Kasvatuksellinen kuntoutus pyrkii edistämään pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja muutoin erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien kasvua sekä kehitystä.
Kuntoutus liittyy lasten päivähoitoon ja koulun käyntiin.
Erityistä hoitoa tarvitsevalle lapselle tehdään kuntoutussuunnitelma opetushenkilöstön ja vanhempien kanssa.