Psyykkinen toimintakyky

Psyykkinen toimintakyky on kykyä suoriutua älyllisistä ja henkisistä työskentelyistä.
Tiedon vastaanottamista ja käsittelyä, käsitteiden muodostaminen ympäröivästä maailmasta, kyky tuntea ja kokea.
Kyky tehdä suunnitelmia omalle elämälle, vastuun ottaminen tekemisistä ja valinnoista.

Psyykkiseen toimintakykyyn kuuluvat myös Realiteettinen taju eli todellisuudentaju, jolla tarkoitetaan kykyä erottaa omat sisäiset tarpeet, tunteet ja pelot ulkopuolisista tapahtumista. Todellisuudentajuinen henkilö kykenee arvioimaan yhteyttä itse kokemansa ja todellisen tilanteen välillä. Hän tietää mikä on totta ja mikä kuvitelmaa, mikä on haavetta ja mikä todellista elämänkulkua.

Elämän hallinnan kokeminen: tunne siitä että voi jossain määrin vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen kulkuun. Kysymys voi olla joko sisäisestä hallinnasta siitä että kykenee psyykkisesti käsittelemään erilaisia haasteita ja elämän tuomia vastoinkäymisiä tai ulkoisesta hallinnasta jossa pystyy muuttamaan ulkoisia olosuhteitaan. Sisäistä elämän hallintaa voi olla vaikka ulkoisiin oloihin ei pystyisi mitenkään vaikuttama. Aina on mahdollista hyväksyä se mille ei mitään mahda ja säilyttää psyykkinen toimintakykynsä vaikealtakin tuntuvassa tilanteessa.

Optimismi eli kyky säilyttää luottamus siihen että elämässä voi selvitä.

Tyytyväisyys elämään  tarkoittaa: sen hyväksymistä että elämä on ollut omaa ja  itsensä näköistä elämää. Vaikeuksia ja haasteita on voinut olla paljonkin, mutta niistä on selvitty ja tulevaisuudessakin on mahdollista selvitä haasteista joita saattaa kohdata.

Sosiaalinen toimintakykyisyys tarkoittaa: pystyy rakastamaan muita ihmisiä ja luomaan eritasoisia ihmissuhteita läheisístä etäisempiin. Se on myös selviämistä kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Tähän kuuluu sen tajuaminen ja hyväksyminen että on olemassa ihmisiä joiden kanssa henkilö kemia ei kohtaa.Toimintakykyisyys tarkoittaa tässä yhteydessä sitä , että pystyy valitsemaan antautuuko konfliktiin , ristiriitaan vai säilyttääkö etäisyyden eikä provosoidu.

Itseluottamus ilmenee uskona oman toiminnan tuloksellisuuteen. Henkilön arvioinnit omasta toimintakyvystään ovat myönteisiä mutta eivät epärealistisia. Itsetuntemus on luottamuksen pohjana. Ihminen tunnistaa omat vahvuutensa ja kehittämisalueensa ja on armelian itselleen ja muille. Voi epäonnistua ja pettyä itseensä sekä toisiin ihmisiin mutta kokemukset säilyy ja kelpaa itselleen.

Toiminallisuus on sitä ettei jää odottamaan mitä sattaa tapahtua. On omia tarpeita ja tärkeiksi koettuja asioita joiden saavuttamiseksi pystyy toimimaan.

Psyykkisen toiminnan kolme perusaluetta on ajattelu, tunne-elämä ja toiminta. Tälläinen ihminen tuntee olonsa hyväksi, arvostaa itseään ja suhtautuu asioihin optimistisesti.
Toimintakyky voi vaihdella vaikka ei olisi mitään häiriötä.
Itsearvostus ei liity suorituksiin vaan itsensä arvostukseen.

Osa-alueet:
-Havaitseminen
-Muisti
-Oppiminen
-Ajattelu
-Kommunikointi

Psyykkinen kuntoutus

Kuuluu lääkinnälliseen kuntoutuksen alueeseen. Tällöin on toimintakyky alentunut ja tarvitaan kuntoutustarvetta ja palvelujärjestelmiä josta vastaavat terveydenhuollon lainsäädäntö. Psyykkistä on vaikea erottaa sosiaalisista tekijöistä. Psyykkinen toimintakyvyssä on kysymys mielenterveyspalveluista.

Kuntoutumisen tukeminen

• Auttamista arjen eri tilanteissa
• Tukeminen nykyhetkessä
• Mielenterveyspalvelut:
• esim. kriisipalvelut, psykologit, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, psykoterapiapalvelut
• Kuntoutuspalvelut:
• esim. asumispalvelut, päivätoimintakeskukset, työtoimintakeskukset, kuntoutuskurssit

Psyykkinen kuntoutuminen

Kuntoutuminen kuvataan prosessina.
Kuntoutustarve --> kuntoutuksen tavoitteista ja keinoista sopiminen --> kuntoutuksen toteuttaminen --> arviointi --> kuntoutus jatkuu tai päättyy

Kuntoutumisen tukemisessa päärooleissa on toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantumiseen liittyvät tarpeet ja toiveet. Keinot ja menetelmät johdetaan näistä.