Tunnilla harjoittelimme kuntoutussuunnitelman tekoa. Mitä opimme suunnitelmaa tehdessä? Mikä oli haastavaa? Minkä ajattelemme olevan sitten tulevalla työssäoppimisjaksolla vaikeampaa, mikä selkeää?
Suunnitelman tekeminen oli aluksi yllättävän vaikeaa. Saimme opelta kuitenkin hyvät ja konkreettiset ohjeet, ja kun sai homman käyntiin niin eihän se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa. Esi- ja taustatietojen miettiminen oli helppoa, ja töissäkin niitä voi etsiä helposti asukkaan asukastiedoista (Effica tai Hilkka). Mutta sitten toimintakyvyn arviointi oli hieman haastavampaa. Hetki kesti miettiessä mitä nyt tulee psyykkiseen toimintakykyyn ja mikä sosiaaliseen. Kentällä sitten on varmasti helpompi tehdä kuntoutussuunnitelmaa, kun näkee oikean kuntoutujan ja pystyy havainnoimaan häntä arkiympäristössään. Ensin on hyvä tutustua kuntoutujaansa kunnolla ja keskustella hänen kanssaan. Myös hänen omaisiltaan voi saada hyvää tietoa.
Tärkeintä opiskelijana on kuitenkin oma aktiivisuus ja se että hakee ahkerasti tietoa. Myös oikella asenteella pääsee aika pitkälle!
Suunnitelman tekeminen jännittää, koska sen pitää olla niin pitkä ja laaja työ. Myös ohjaajien suhtautuminen mietityttää ja se että osaako nyt muotoilla asiat oikein.
Opimme myös sen että vaikka asukkaan toimintakykyyn pitää kuvata myös ne asiat jotka ovat hyvin, esim. että hänellä on hyvä muisti ja positiivinen asenne.
Nyt on sitten kiva mennä työssäoppimisjaksolle tekemään kuntoutussuunnitelmaa oikealle asukkaalle, kun on jo vähän hajua miten se oikein pitäisi tehdä.
Uskomme että asiat vielä loksahtavat paikoilleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti